Jos on rahassa rikas

Olen tänä syksynä miettinyt paljon sitä, kuka on rikas ja kuka köyhä. Se oli aiheeni tehdessäni kirjoittamis-opintojeni viimeisen jakson tällä erää, perusopintojen tekstikokoelman. Se on runokokoelma nimeltään "Minkä kesä kuivaa - runoja köyhyydestä ja köyhyydestä" Kuvassa oleva runokin kuuluu siihen.


Elämän valoisat ja nurjat puolet ovat olleet muutenkin mielessä, kun kirjoitin jutun Dressemberistä, voit lukea sen tästä linkistä:
Mikä on ihmisen hinta? - Mekoilla ihmiskauppaa vastaan

Tiesitkö, ettei Suomikaan ole vapaa ihmiskaupasta? Järkyttävää, eikö totta? Dressember kääntää katseet maailmassa yhä rehottavaan ihmiskauppaan ja nykypäivän orjuuteen, josta suuri osa on seksiperäistä ihmiskauppaa. Australialainen ihmisoikeusjärjestö Walk Free Foundation arvioi vuonna 2014 maailman ihmisistä lähes 36 miljoonan elävän orjuudessa. On laskettu, että joka 30. sekunti uusi ihminen joutuu ihmiskaupan uhriksi ja 99 % uhreista ei koskaan selviydy. Myöskään Suomi ei ole ongelmasta vapaa. Suomen ihmiskaupan vastaisessa toimintasuunnitelmassa on arvioitu, että Suomi on vuosittain satojen ihmiskaupan uhrien kauttakulku- tai kohdemaa.
Linkissä on myös lisätietoa siitä kuinka kuka tahansa meistä voi auttaa.

Pahoittelen, jos jätin sinulle tekstilläni synkän mielen. Niin minullakin on. Siksi en voi olla kirjoittamatta tästä aiheesta tätäkin kautta. Ensi joulukuussa toivon voivani osallistua Dressemberiin samoin kuin tuon linkin ihanat naiset. Tänä vuona tajusin asian liian myöhään, enkä ehtinyt mekkoilemaan. Mutta onneksi osallistua voi myös tekemällä lahjoituksen. 

Mutta ensi joulukuussa sitten #dressember - haastan mukaan sinutkin. Tehdäänkö tiimi?

Takaisin koulun penkille (siis minä!?!)

 

Noin vuosi sitten minusta alkoi tuntua siltä, että jokin uusi ovi on aukeamassa minulle. En osaa selittää miltä se tuntui, tiesin vain. Mutta sitä en tiennyt, mitä oven takana on. Loppukeväästä se sitten selvisi. Eräänä aamuna avasin netin ja löysin sattumalta ilmoituksen kirjoittamisopintojen hakuajan alkamisesta. Tai no, ei se tietenkään ollut oikeasti sattumaa, en ollenkaan usko sellaiseen. Yllätys se kuitenkin minulle oli. Mutta tiesin heti, että olin löytänyt sen uuden oven. 

Miksi sitten yllätyin? En ole koskaan elämässäni opiskellut oikein tosissani. Tarkoitan sellaista opiskelua, jossa pitää lukea paljon ja omaksua hirveät määrät tietoa. En ole oikein osannut. Enkä ole löytänyt motivaatiota. Opiskelin ammattiinkin oppisopimuksella, koska se on minulle luontevin tapa oppia. Minä opin tekemällä. Siksi minulle ei ollut koskaan tullut edes mieleen, että minä voisin joskus opiskella yliopisto-opintoja. Ei todellakaan. Ja juuri siksi, että yllätys oli itsellenikin suuri, minä tiesin, että tämä se juttu nyt on, joka oli minulle tarkoitettu. 

Olin lukenut, että Jyväskylän avoimen yliopiston kirjoittamisen opinnot ovat todella hyvät. Siksikin olen kiitollinen, että saan nyt olla yksi tänä syksynä aloittaneista opiskelijoista. Hakijoita oli paljon, ja vain noin puolet heistä mahtui mukaan. Opiskelu alkoi kunnolla elokuun lopulla. Itse opiskelen kokonaan etänä, kotoa käsin siis. Muuten olisikin vähän turhan pitkä koulumatka.

Kirjoittaminen on minulle keino tehdä näkymätöntä näkyväksi, avata ovia uusiin tapoihin katsella maailmaa, ja sanoittaa luettavaksi sitä mitä on joskus vaikea sanoa ääneen. Kaikkein eniten olen viimeaikoina kirjoittanut runoja. Siihen on myös käytännön syy. Runoja käytän yritykseni tuotteissa. Ja koska arkeni olisi kiireistä jo pelkästä äidin työstä, mutta sen lisäksi siihen kuuluu paljon muutakin, kuten kaksi työpäivää viikossa lasten ja perheiden parissa, oma yritys ja noin tsiljoona keskeneräistä projektia, ei aikaa pidemmin tekstien kirjoittamiselle ole juurikaan löytynyt. Toivon että tämän opiskelun avulla kirjoittamisesta voisi tulla minulle säännöllisempää ja voisin kehittyä siinä niin, että voisin entistä enmmän hyödyntää sitä työssäni. 

Julkaisen ehkä osan opiskeluihini liittyvistä teksteistäni täällä - jos uskallan. Katsotaan kuinka käy. 

 

Erikoista aikaa

Tänä keväänä olen monesti miettinyt kuinka erikoinen aika tämä onkaan. Tavallisesti minä tähän aikaan vuodesta pysyn visusti kotimökin sisäpuolella, ja poistun vain kun on pakko. En ole talvi-ihminen lainkaan, vaikka onhan talvi kaunis. Ja luntakin odotan, lasten vuoksi. Ja siksi ettei olisi niin pimeää. 

Tänä vuonna olen saanut iloita kevään merkeistä paljon aiemmin kuin ennen. Toissapäivänä löysin kevään riemukkaimman merkin, joka palautti mieleen tutun tunteen jo vuosien takaa.

Ja eilen. Eilen tein ihanan retken kevättä katsomaan. 

Menin lasten kanssa metsään ja nautin niin.

 

Muistikirjamaaliskuu 6: Jos raha ja tilat...

Muistikirjamaaliskuussa tänään:

Jos raha ja tilat eivät olisi este, haalisin ja hamstraisin...

Tilojen pienuudesta ja kaikesta sekasorrosta johtuen minun olisi ensimmäisenä haalittava järkevää järjestystä. Sitä ennen on turha haaveilla haalivansa paljon muuta. Koska en ole toiminut tässä asiassa kovin fiksusti, olen tosellisuudessa hoitanut tavaroiden haalimisen jo ennen järjestystä ja siitäkös se soppa syntyikin... Jos rahaa olisi käytössä, maksaisin jollekin joka tulisi ja tekisi kotiimme pintaremonttia toiveeni mukaan. Yksinkertaista mutta kaunista, paljon värejä. Sellaista ihanaa mummonmökkityyliä, ei liian nykyaikaista. Mieluiten kaikki kalusteet kierrätettyinä ja kunnostettuina. Pellavaa ja muita luonnonmateriaaleja tekstiileihin. Paljon viherkasveja(ja huomaamaton kotitonttu niitää hoitamaan, koska muutenhan ne kuolisivat). Ja sitten vielä suomalaisten käsityöläisten laadukkaita ja värikkäitä tuotteita sisustukseen ja käyttötavaroiksi. Ja vanhoja ihania esineitä koristeeksi.

Sain vuosi sitten yhden kerran kokemuksen siitä, miten valtava hyöty on ammattijärjestäjän avusta, jos kaaoksen kuriin saaminen on muuten haasteellista. Jos raha ei olisi este, palkkaisin hänet heti paikalla. Pelkän yhden kerran avulla sain järjestettyä tyttärelle oman ja pojille (vielä hieman keskeneräisen)yhteisen huoneen vaikka olin ajatellut ettei se näillä neliöillä ole edes mahdollista. Samat opit mielessä pitäen toivon että puhtia riittäisi tänä vuonna viihtyisän makuuhuoneen syntymiseen. Tai no joo, toivon tietysti viihtyisäksi koko kotia mutta realistista olisi että edes yksi huone tänä vuonna.

Store of Hope

Oletteko kuulleet hyvää tekevistä koruista? Store of Hope myy nettikaupassaan ihania koruja joiden myynnillä rahoitetaan tosi tärkeitä juttuja Nepalissa. He haluavat omalta osaltaan olla tekemässä maailmasta parempaa paikkaa meille kaikille. Kannattaa käydä tutustumassa. Nyt siihen olisi toinenkin syy, nimittäin kuvakisan käynnissä oleva äänestys Store of Hopen Facebook-sivulla. 

Osallistuin itse kisaan alla olevalla kuvalla. Kuvassa piti näkyä hyvin vain kuvattavaksi lähetetty koru, muita sääntöjä ei ollut. Olisin mieluummin kuvannut jonkun vähän värikkäämmän korun mutta osallistuminen oli kivaa silti. Eniten tykkäyksiä keränneet kuvaajat palkitaan, mutta itse näen nyt tärkeämmäksi sen, että kisakuvakansiota jakamalla ja kuvista tykkäämällä jokainen facebook-käyttäjä saa olla mukana levittämässä ihmisten tietoon näitä koruja jotka tekevät hyvää. Rehellisyyden nimissä en silti pahastu vaikka sattuisitte äänestämään kuvaani ;D

Väärään aikaan ja ihan väärässä paikassa

Itsekin hyvin tiedän tuon tunteen. Tällä kertaa niin oli perhonen. Tiskipöydälläni. Keskellä talvea.

LUNTA!

 

 

 

 

 

30 aurinkoista vuotta

 

Minulla on syytä juhlaan. Tässä kuussa täyteen tulee 30 vuotta. Juhlimme jo pienesti, yhden ystäväperheen ja siskojeni kanssa. Ystäväni totesi, että nykyään halutaan hidastaa vanhenemista mutta minäpä päätin juhlia jo vähän etukäteen :D

 

 

 

30 aurinkoista vuotta. Se on totta. Vaikka tokikaan aurinko ei ole aina minulle asti näkynyt. Ei todellakaan. Siellä se on silti. Olen saanut paljon hyvyyttä elämääni. En minusta johtuen vaan minusta huolimatta. Eikö juuri se olekin armoa?

 

 

Alakuvan kukkamaljakko sopi hyvin minun juhliini. Mieheni tuoma auringonkukkakimppu oli niin raskas että maljakonkin piti olla tukeva. Ja mielellään kierrätetty, jos minulta kysytään. Tämä on aiemmin muussa käytössä palvellut lasipurkki jonka ympärille kiedoin luonnonnarua. Yksinkertaista, nopeaa ja kaunista.

Vihreät veneet ja punaiset aarteet

Tällä viikolla on kuulemma kaikkein paras mansikkaviikko ja sitten ne punaiset aarteet alkavat vähetä. Me kävimme poimimassa omat aarteemme talteen viime viikolla. Lähiruokaa, nam :) En ollut itse ainoa joka oli innoissaan. Lapsetkin odottivat tätä marjareissua. Tyttö tykkää poimia mansikoita ja onkin siinä jo ihan oikeasti avuksi. Pikkupoikia kiinnostivat enemmän marjatilan pihapiirissä asustavat eläimet.

Marjatilalta mukaan lähti myös vihreitä aarteita. Kun ne oli popsittu parempiin suihin, kuoret lähtivät seilaamaan.

Me perkaamme mansikat jo poimiessamme. Kotona työ on siten puolet helpompaa. Kotona laitan pienet kiinteät marjat kokonaisina pusseihin ja pakastimeen. Tosi kypsät, vähän jo pehmenneet marjat soseutan ja pakastan pienissä erissä, pussissa nekin. Ja isommat kiinteät marjat viipaloin rasioihin. Ja se onkin se hauskin osuus. Apureitakaan ei tarvitse  montaa kertaa pyytää kun homma on niin mukava. Keksimme siihen nimittäin oivan apuvälineen.

Kätevimmin työ sujuu näin (kananmunaleikkurilla!):

Arvonta :)

Lupaamani arvonnan aika on nyt :) Arvontaan voit osallistua muistakin blogeista tuttuun tapaan:
Arpoja saa neljällä eri tavalla. Voit valita niin monta kuin haluat, mutta muista kertoa kommentissasi monellako olet mukana ja millä tapaa arpasi ansaitsit. Anonyymit, jättäkää tunnistettava nimimerkki. Aikaa osallistua on 10.6.2012 saakka. Sen jälkeen sitten arvotaan. Voittajan julkistamisen jälkeen odottelen viikon verran ja arvon sitten uudelleen, mikäli voittaja ei ole ilmoittautunut.

Palkinnoksi voittaja voi valita vetoketjupussukan jossa on jokin näistä kuvista. Huomaa että kuva ei välttämättä ole täsmälleen samanlainen kuin näissä, sillä leikkaan kuvat käsityönä ja kankaan kuviointi on erilainen eri kohdissa. Tekstiksi pussukkaan voit valita kuvassa näkyvän tekstin tai jonkun muun haluamasi lyhyen tekstin (esim. oma nimesi) Voit tuplata voittomahdollisuutesi osallistumalla Minttumaan blogissa olevaan samanlaiseen arvontaan.

*Yhden arvan saat kommentoimalla tähän.
*Yhden arvan saat jakamalla linkin tähän postaukseen blogissasi(voit käyttää halutessasi kuvaa kissa-pussukasta).
*Yhden arvan saat jakamalla linkin tähän postaukseen facebookissa.
*Yhden arvan saat liittymällä tämän blogin lukijaksi(tai olemalla jo lukijana).

Mitä on Minttumaan takana?

Minttumaan takana on eräänlainen päiväkirja kaikenlaisista kädentöistäni. Kaikenlaisista sen vuoksi, että olen ihminen jonka päässä on miljoona ideaa ja yhtä juttua ei voi tehdä kovinkaan kauan. Suunnitelmissani on kaikenaikaa uusia juttuja joita haluaisin kokeilla. Ja joskus ehdinkin. Mukana puuhaavat toisinaan kolme pientä avustajaa, ihanat lapseni jotka eivät ainakaan luovuudessa ole jääneet kovin kauaksi äidistä. Joskus silti toivoisin että luovat ideat voisi hyödyntää ehkä jotenkin toisin..

Tällä hetkellä työn alla ovat erilaiset ompelujutut. Muita jatkuvasti työn alla olevia juttuja ovat erilaiset paperista tehtävät jutut kuten skräppäys. Kuitenkin jatkuva innostuksen aiheeni on kierrätetty materiaali. Siinä on haastetta ja siitä tulee hyvä mieli. Monen tutun roskat ovat minun aarteitani, sen on lähipiirini naureskellen todennut. Tosin perheeni ei aina naureskele, kun materiaalivarastoni pursuilevat yli äyräiden ja kotimme ei kuitenkaan ole mikään suuren suuri.

Rakastan värejä, kuvia, monimerkityksellisiä sanoja, luonnonmateriaaleja ja omaperäisyyttä. Pieni puotini Minttumaa on sekin minulle ilo ja haaste. Minttumaan puoti on ainakin toistaiseksi olemassa vain netissä sekä joskus tapahtumissa. Minttumaa-blogi kertoo tarinoita myytävien tuotteiden takaa.

Toivon että blogini voisi ilahduttaa ja inspiroida. Jätäthän pienen viestin vierailustasi, ilostun siitä todella!