söpönen koirapenaali :)

 Minulla oli lapsena pikkuinen ompelukone. Sellainen ihana sininen vanhanaikainen lastenkone, metallinen. Sillä pystyi ompelemaan vain suoraa ommelta, mutta voi miten nautin siitä että pystyin tekemään ihan itse! Minun ompelutyöni olivat hyvin yksinkertaisia, kuten kuminauhakujalla rypytetty barbin hame. Mutta kuitenkin ihan oikea esine, jota voi käyttää. Harmittaa ettei sitä konetta ole enää, nyt se olisi yhtä ihana aarre.

 

Tämä lapsena kokemani onnistumisen tunne mielessäni pyysimme tytölle toissa jouluna lasten pikkuista ompelukonetta lahjaksi, sillä tyttö oli nähnyt sellaisen jossakin lehdessä. Ja olihan kone söpö, ei siinä mitään, mutta eipä sillä kovin paljon voi ommella. Saumat purkaantuvat ja kunnollinen langan päättely ei onnistu. Muitakin harmillisia juttuja siinä ilmeni. Ja koneen käyttö onkin siksi jäänyt tosi vähälle.

Muutama päivä sitten tyttö oli menossa kaverinsa synttäreille ja kysyin, pitäisikö minun ommella lahjaan vielä lisäksi jotain pientä. Mutta tyttö sanoikin, että hän voisi ommella itse. Niin päätin, että nyt on oikea aika tutustua oikeaan ompelukoneeseen. Niin teimme ja katsokaa mitä ihanaa syntyi! 

 

Tyttö teki tuon lähes kokonaan itse. Ohjattuna toki, koska ompelukoneeseemme on tähän mennessä koskenut vain minä. Mutta silti. Ihana vuoritettu(!) koirapenaali. Minä ompelin vain ne kohdat joissa olin neuvonut väärin, ja sen vuoksi ompelu hiukan niissä kohdissa mutkistui. Ja nepparit puristin kiinni.

Mummon pitsilakanasta verhoksi

Otsikko jo kertookin kaiken oleellisen. Mummon ihanat pitsilakanat ovat meillä kovassa käytössä, mutta joka kerta niitä sänkyyn laittaessani harmittelen kun ihanat käsintehdyt pitsit jäävät piiloon patjan reunan alle. Halusin että ne näkyvät ja päätin toteuttaa vihdoinkin verhosuunnitelmani. Ja tämä oli taas niitä suunnitelmia joita olen suunnitellut kauan, jopa vuosia, ja jonka toteuttamiseen meni loppujenlopuksi vain puoli tuntia. Tuliskohan keittiön verho vähän nopeammin toteutukseen? Tämä on nyt eteisessä.

Tuoreelle kätilölle

Viikonloppuna juhlittiin rakasta ystävääni joka valmistui kätilöksi. Halusin tehdä lahjan itse, nähdä vaivaa mieluummin kuin ostaa valmista aupasta. Kätilön ammatti on yksi eniten arvostamistani ammateista. Itsekin haaveilin siitä joskus mutta luovuin ajatuksesta koska tiesin ettei minusta olisi ollut lukemaan niin paljon ja vieläpä muistamaan lukemani.

Korttiin tulostin vanhan, 1920-luvulle asti käytössä olleen kätilövalan. Se löytyy Kätilöliiton sivuilta. Sivun alareunan mittanauha on washiteippiä.

Lahjaksi ompelin reilun kokoisen vetoketjupussukan. Kangas on paksuhkoa kierrätyskangasta. Valokuva löytyi netistä.

Pussukan kääntöpuolelle kirjoitin mielestäni olennaisimman osan tuosta vanhasta kätilövalasta vapaalla koneompelulla.  Kirjoittaminen koneella on hauskaa, mutta kirjontakehystä joutuu näin isossa työssä jatkuvasti siirtämään ja se on hiukan hankalaa. Kapeammalle alueelle tuleva teksti syntyisi varmaan nopeammin.

Ja ARVONNASTA... Arvonta-aika on päättynyt ja arvonta suoritetaan pian. Ilmoittelen sitten täällä :) Lukijaksi ei valitettavasti voinut liittyä arvonnan aikana, blogin asetuksissa(?) oli jotain häikkää. Jos en saa ongelmaa korjattua, niin pyytäisin että te jotka olette jo lukijoita, liittyisitte uudelleen lukijaksi sitten jos laitan tuon sivupalkin uudestaan. Jospa se sitten toimisi.

Arvonta :)

Lupaamani arvonnan aika on nyt :) Arvontaan voit osallistua muistakin blogeista tuttuun tapaan:
Arpoja saa neljällä eri tavalla. Voit valita niin monta kuin haluat, mutta muista kertoa kommentissasi monellako olet mukana ja millä tapaa arpasi ansaitsit. Anonyymit, jättäkää tunnistettava nimimerkki. Aikaa osallistua on 10.6.2012 saakka. Sen jälkeen sitten arvotaan. Voittajan julkistamisen jälkeen odottelen viikon verran ja arvon sitten uudelleen, mikäli voittaja ei ole ilmoittautunut.

Palkinnoksi voittaja voi valita vetoketjupussukan jossa on jokin näistä kuvista. Huomaa että kuva ei välttämättä ole täsmälleen samanlainen kuin näissä, sillä leikkaan kuvat käsityönä ja kankaan kuviointi on erilainen eri kohdissa. Tekstiksi pussukkaan voit valita kuvassa näkyvän tekstin tai jonkun muun haluamasi lyhyen tekstin (esim. oma nimesi) Voit tuplata voittomahdollisuutesi osallistumalla Minttumaan blogissa olevaan samanlaiseen arvontaan.

*Yhden arvan saat kommentoimalla tähän.
*Yhden arvan saat jakamalla linkin tähän postaukseen blogissasi(voit käyttää halutessasi kuvaa kissa-pussukasta).
*Yhden arvan saat jakamalla linkin tähän postaukseen facebookissa.
*Yhden arvan saat liittymällä tämän blogin lukijaksi(tai olemalla jo lukijana).

Onni, ilo, ihanuus

Kissalaukun tein lahjaksi pienelle synttärisankarille. Omalle tytölle tein toisen melkein samanlaisen, eri nimellä vain tietysti :) Oranssi kangas on pellavaa, muut kierrätyspuuvillaa. Laukussa on nappikiinnitys isossa taskussa. Vihreä kangas on vetoketjullinen tasku.

Kantohihnan tekstinä on: onni, ilo, ihanuus, siunaus, sopu, salaisuus, ihanuus, into

Mitä on Minttumaan takana?

Minttumaan takana on eräänlainen päiväkirja kaikenlaisista kädentöistäni. Kaikenlaisista sen vuoksi, että olen ihminen jonka päässä on miljoona ideaa ja yhtä juttua ei voi tehdä kovinkaan kauan. Suunnitelmissani on kaikenaikaa uusia juttuja joita haluaisin kokeilla. Ja joskus ehdinkin. Mukana puuhaavat toisinaan kolme pientä avustajaa, ihanat lapseni jotka eivät ainakaan luovuudessa ole jääneet kovin kauaksi äidistä. Joskus silti toivoisin että luovat ideat voisi hyödyntää ehkä jotenkin toisin..

Tällä hetkellä työn alla ovat erilaiset ompelujutut. Muita jatkuvasti työn alla olevia juttuja ovat erilaiset paperista tehtävät jutut kuten skräppäys. Kuitenkin jatkuva innostuksen aiheeni on kierrätetty materiaali. Siinä on haastetta ja siitä tulee hyvä mieli. Monen tutun roskat ovat minun aarteitani, sen on lähipiirini naureskellen todennut. Tosin perheeni ei aina naureskele, kun materiaalivarastoni pursuilevat yli äyräiden ja kotimme ei kuitenkaan ole mikään suuren suuri.

Rakastan värejä, kuvia, monimerkityksellisiä sanoja, luonnonmateriaaleja ja omaperäisyyttä. Pieni puotini Minttumaa on sekin minulle ilo ja haaste. Minttumaan puoti on ainakin toistaiseksi olemassa vain netissä sekä joskus tapahtumissa. Minttumaa-blogi kertoo tarinoita myytävien tuotteiden takaa.

Toivon että blogini voisi ilahduttaa ja inspiroida. Jätäthän pienen viestin vierailustasi, ilostun siitä todella!