keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Väärään aikaan ja ihan väärässä paikassa

Itsekin hyvin tiedän tuon tunteen. Tällä kertaa niin oli perhonen. Tiskipöydälläni. Keskellä talvea.




perjantai 14. joulukuuta 2012

Jouluvalmisteluja pienten kanssa

Joulupostimerkein varustetut joulukortit on tässä vaiheessa joulukuuta pitänyt jo lähettää, mutta ehkä on muitakin myöhäisiä kuin minä ja niitä jotka vievät kortit perille ihan omakätisesti. Tässä helppo joulukorttivinkki toteutettavaksi ihan pientenkin kanssa.
 
 
 
Leikkaa maitölkki levyksi asti auki ja sen keskelle kolmion(kuusen) muotoinen reikä. Laita tämä sabluuna paperin päälle, kiinnitä se siihen sinitarralla ja anna pienen taiteilijan käteen vihreä tussi. Sitten vain taiteillaan. Rungon voi halutessaan piirtää ruskealla. Lopuksi kulta- tai hopeatussilla vedellään vaakasuoraan(tai vähän vinosti) pitkiä viivoja kolmion yli. Näistä tulee kuuseen koristeköynnöksiä. Kun väriä on tarpeeksi(valkoista saa jäädä näkyviin), sabluuna nostetaan pois ja piirretää/liimataan kuusen latvaan vielä tähti. Jos innostusta yhä riittää, voi kuuseen liimata koristeita, vaikka paljetteja.
 
 
 
 
Meillä kuusikortteja taiteilivat yhtä innoissaan 2-, 4-, ja 7-vuotiaat. Kiva askartelu myös lapsiryhmille. Lopuksi liimasimme valkoiset paperit värilliselle, hieman isommalle kartongille, niin että valkopohjainen kuva sai kehykset.

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Pikkulammas




Ei ole aina niin helppoa
olla pieni lammas
kun maailman teillä 
on kovin monta mutkaa.
Onpahan työtä enkeleillä
kun usein en onnistunutkaan.
Palasin syliin paimenen.
Hän katsoi hellästi, vaieten.
Saat siinä olla, hiljaa levätä,
ja kerätä voimaa uutta.
Ja minä pieni lammas
sain aavistaa silloin
pienen palasen salaisuutta.


Pikkulammas on muovattu punasavesta, värjätty enkoopilla ja lasitettu kirkaalla lasitteella.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Mummon pitsilakanasta verhoksi





Otsikko jo kertookin kaiken oleellisen. Mummon ihanat pitsilakanat ovat meillä kovassa käytössä, mutta joka kerta niitä sänkyyn laittaessani harmittelen kun ihanat käsintehdyt pitsit jäävät piiloon patjan reunan alle. Halusin että ne näkyvät ja päätin toteuttaa vihdoinkin verhosuunnitelmani. Ja tämä oli taas niitä suunnitelmia joita olen suunnitellut kauan, jopa vuosia, ja jonka toteuttamiseen meni loppujenlopuksi vain puoli tuntia. Tuliskohan keittiön verho vähän nopeammin toteutukseen? Tämä on nyt eteisessä.






torstai 1. marraskuuta 2012

Sormet savessa (ihanaa!!)

 
 
 
 
 Minäpä sain upottaa sormeni saveen :) Muovaillut olen monenlaista ja monista erilaisista massoista, mutta nyt pääsin oppimaan ihan oikean, poltettavan keramiikan saloja. Miten joku materiaali voikin olla niin tuttu ja "oma", vaikka varsinaista kokemusta ei ole  vielä paljonkaan! Oikeastaan tiesin sen jo etukäteen. Olen monta vuotta odottanut että pääsisin tähän hommaan, ja se kyllä sopii minulle. Ei siis odottaminen, vaan ihana ihana savi.
 
Tässä vähän esimakua. Savesta on tähän mennessä syntynyt jo monenlaista. Ylhäällä oleva lammas päätyy ehkä rintakoruksi. Alhaalla jouluseimen hahmoja. Nämä ovat vasta muovattuja, kuivumista odottavia. Näihin on tulosa valkoinen lasite päälle, kunhan kerkeävät ensin kuivaksi ja raakapolttoon. Materiaalina näissä kaikissa on suomalainen punasavi.
 
Ja arvaahan sen, että täällä haaveillaan jo omasta pienestä savipajasta :D Minä hassu, nyt tarvittaisiin malttia hieman.
 
 
 

 

 
 


tiistai 25. syyskuuta 2012

Marionettikoiria lasten kanssa

 
 


Kun olin itse pieni koululainen, tyttökerhossa askarreltiin marionettinukkeja. Ne tehtiin askarteluhuovasta, massapalloista ja siimasta. Ihastuin jo silloin ideaan. Olen monta kertaa meinannut tehdä samanlaisia ohjatessani lapsiryhmille askartelua, mutta aina se on jäänyt. Lapsena kerhossa tekemäni koira oli vähän tylsän näköinen. Tämä melkein samalla idealla tehty koira sensijaan oli oikein hurmaava ja tarpeeksi hassu.

Törmäsin ohjeeseen joskus Kiertoidea-blogissa. Alkuperäinen ohje on Red Ted Art's-blogissa. Meidänkin koirat eroavat näistä ohjeista vähän. Teimme koiran jalat vanhan pyyhkeen suikaleista ja korvat sekä hännän pitkäkarvaisesta turkiksesta(nämä liehuvat ihanasti ilmavirran mukana kun koira liikkuu!). Jos käyttää turkista, kannattaa olla tarkkana että leikkaa paloiksi vain pohjanahkaa, eikä samalla vahingossa myös siitä lähteviä karvoja. Olin leikannut turkiksien valmiiksi paloiksi lasten puolesta. Koira valmistui wc-rullista. Maalasimme rullat, kätevintä ja nopeinta se oli ilman sivellintä, maalia vain suoraan käsiin ja sitten levittämään. Koira kannattaa koota ensin, maalata sitten ja lopuksi liimata erikeeperillä tai vastaavalla raajat, silmät ja korvat. Me käytimme narun yläpäässä ulkoa etsittyä keppiä, se teki koiran helpommin liikuteltavaksi lapsen kädessä.

torstai 13. syyskuuta 2012

30 aurinkoista vuotta

 
Minulla on syytä juhlaan. Tässä kuussa täyteen tulee 30 vuotta. Juhlimme jo pienesti, yhden ystäväperheen ja siskojeni kanssa. Ystäväni totesi, että nykyään halutaan hidastaa vanhenemista mutta minäpä päätin juhlia jo vähän etukäteen :D
 

 
 
30 aurinkoista vuotta. Se on totta. Vaikka tokikaan aurinko ei ole aina minulle asti näkynyt. Ei todellakaan. Siellä se on silti. Olen saanut paljon hyvyyttä elämääni. En minusta johtuen vaan minusta huolimatta. Eikö juuri se olekin armoa?
 

 
Alakuvan kukkamaljakko sopi hyvin minun juhliini. Mieheni tuoma auringonkukkakimppu oli niin raskas että maljakonkin piti olla tukeva. Ja mielellään kierrätetty, jos minulta kysytään. Tämä on aiemmin muussa käytössä palvellut lasipurkki jonka ympärille kiedoin luonnonnarua. Yksinkertaista, nopeaa ja kaunista.

perjantai 7. syyskuuta 2012

Onnea ON

 
Loppukesän perheleirillä syksy jo kertoili itsestään. Varpaita kirpaisi jos jätti ruokalarakennukseen juostessaan kengät majoitusrakennuksen eteiseen, tottumuksesta tai itsepäisyyttään. Minä kuuluin jälkimmäisiin. Eihän kesä vielä voi olla ohi kun ei se kunnolla alkanutkaan! Mutta onnea on se että vuodenajat ovat ja muistuttavat ajasta. Muuten unohtaisin itseni paikalleen ja huomaisin vanhana unohtaneeni elää. Onnea on. Silloinkin kun en sitä millään viitsisi huomata.
 
Olin haalinut leirille mukaan kierrätyskeskuksesta laatikollisen monenmoisia kuppeja ja purnukoita. Niistä sai valita mieleisensä ja istuttaa siihen ihan oikean kasvin. Kasvit olivat mehitähtien "poikasia" ja rahapuun lehtiä, jotka lukemani mukaan juurtuvat kun vain tökkää multaan.

 
 
Itse olin istutellut kasveja jo kotona ja tehnyt kaikista askarteluista yhdenlaiset malliversiot. Niinpä olin leirillä enemmän innoissani muiden askartelusta. Mutta enhän minä kokonaan malttanut antaa käsieni vain olla, kokonaista viikonloppua! Alkuyön hämyisinä tunteina, kun istuimme luokkahuoneessa muutaman muun yökukkujan kanssa ja pidimme omaa yökerhoamme :D  aloin vääntää rautalangasta. Lasten nimiä ja tärkeitä sanoja. Leirin johtajalla oli mukanaan ihanan kapeakärkiset pihdit ja askartelutarvikkeiden mukaan otettua rautalankaa. Mukavaa puuhaa. Niin mukavaa että tilasin jo omatkin kapeakärkiset pihdit. Katsotaan mitä niillä vielä syntyy.  


sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Pienille kalamiehille

Meidän pikkumies on jo jonkin aikaa toivonut pääsevänsä kalaan. Viimein sitten tajusin että leikistikin kalastaminen olisi kivaa kunhan onki on vain "oikea". Niinpä sellainen piti tehdä.




Ongenvapa oli helppo löytää pihalta mutta hetken aikaa mietin mistä saadaan koho. Sitte keksin pääsiäismunien muoviset sisukset. Meinasin että maalaan ylemmän osan punaiseksi ja alemman valkoiseksi mutta koska onki oli saatava heti, muistin onneksi että olin haalinut pussillisen näitä muovimunia myös tuttavaperheiltä, ja joukossa oli valmiiksi oranssi ja valkoinen kuori joten niistä sitten yhdistin. Ylemmän osan läpi kulkee siima=naru jonka päässä oleva solmu piiloutuu kohon sisään. Kohon sisään piiloutuu myös vahva magneettinappi. Näin onki myös toimii "oikeasti" ja sillä voi kalastaa kaloja joiden suuosassa on metallia. Myös pullonkorkit tarttuvat tähän onkeen. Niistä voisikin askarrella hauskoja kaloja lasten kanssa!


perjantai 10. elokuuta 2012


KESÄ
 
Hyttysen hyrinä
ukkosen jyrinä
perhosen lento
vanamo hento
purojen juoksu
mataran tuoksu
matojen tonkija
onnekas onkija
hehkuva katu
kuutamosatu
mansikkamaito-
kesä on aito.
Kaija Pakkanen





Mustikkajäätelö

2 dl kermaa
2 kananmunaa
0,75 dl sokeria
2 dl täysmaitoa
2 dl tuoreita mustikoita
2 tl vaniljasokeria
pieni ripaus suolaa
(jäätelökone)

Vatkaa mahdollisimman paksuksi vaahdoksi kananmunat ja sokeri.  Vatkaa toisessa kulhossa kerma pehmeäksi vaahdoksi ja mausta se vaniljasokerilla. Soseuta mustikat maidon sekaan. Yhdistä kaikki aineet (myös pieni ripaus suolaa, se kuulemma vähentää jäätelöseoksen kokkaroitumista jäätyessään). Kaada jäätelökoneeseen ja odota kunnes on valmista. Päälle lisäsin itse vielä tuoreita mustikoita.




Ja mustikkamaitoa! Viimeksi söin tätä herkkua yli 20 vuotta sitten ja voi että olikin nyt hyvää. Pari päivää sitten kävin nimittäin ensimmäistä kertaa keräämässä mustikoita ihan omaan pakastimeen. Lapsena kerättiin kyllä, mutta sitten myöhemmin ei. Kaupungissa asuessamme ei tullut mentyä ja nyt maaseudulla kun mustikkametsiä olisi paljon, en pienten lasten kanssa ole saanut taaskaan lähdettyä. Toivon että tästä tulee jokavuotinen tapa nyt kun lapset ovat vähän kasvaneet ja pienintä lukuunottamatta haluavat itse mukaan mustikkametsään ja vielä viihtyvätkin siellä :)

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Ei pyytämällä, ei vaatimalla

Hääparille kortti jossa käännettävä ja haluttaessa myös irrotettava sydän. Sydämeen laitoin toiselle puolelle nimet sekä hääpäivän ja toiselle puolelle ihanan löytämäni elämänviisauden. Tästä tuli kortiksi aika suuri, sydämen koko oli muistaakseni noin 15 cm. Taakse tein vielä taskun jossa lahjakortti käytettäväksi vaikkapa Rakkauspeliin :) Tämä oli mielestäni onnistunut ja oli kiva antaa lahjaksi. Kuvat tässä vähän vääristävät mutta eipä se ole niin vakavaa.












maanantai 23. heinäkuuta 2012

Vihreät veneet ja punaiset aarteet

Tällä viikolla on kuulemma kaikkein paras mansikkaviikko ja sitten ne punaiset aarteet alkavat vähetä. Me kävimme poimimassa omat aarteemme talteen viime viikolla. Lähiruokaa, nam :) En ollut itse ainoa joka oli innoissaan. Lapsetkin odottivat tätä marjareissua. Tyttö tykkää poimia mansikoita ja onkin siinä jo ihan oikeasti avuksi. Pikkupoikia kiinnostivat enemmän marjatilan pihapiirissä asustavat eläimet.



Marjatilalta mukaan lähti myös vihreitä aarteita. Kun ne oli popsittu parempiin suihin, kuoret lähtivät seilaamaan.



Me perkaamme mansikat jo poimiessamme. Kotona työ on siten puolet helpompaa. Kotona laitan pienet kiinteät marjat kokonaisina pusseihin ja pakastimeen. Tosi kypsät, vähän jo pehmenneet marjat soseutan ja pakastan pienissä erissä, pussissa nekin. Ja isommat kiinteät marjat viipaloin rasioihin. Ja se onkin se hauskin osuus. Apureitakaan ei tarvitse  montaa kertaa pyytää kun homma on niin mukava. Keksimme siihen nimittäin oivan apuvälineen.

Kätevimmin työ sujuu näin (kananmunaleikkurilla!):








tiistai 26. kesäkuuta 2012

Vanhassa kaupungissa



Vanhassa kaupungissa kun astelee, voi ihan kuvitella astelevansa vanhassa ajassakin. Tammisaari on ihana kesäkaupunki. Juuri sopivan kokoinen. Katujen nimet kertovat käsityöläisyydestä ja tekemisen meiningistä  ♡