tiistai 25. syyskuuta 2012

Marionettikoiria lasten kanssa

 
 


Kun olin itse pieni koululainen, tyttökerhossa askarreltiin marionettinukkeja. Ne tehtiin askarteluhuovasta, massapalloista ja siimasta. Ihastuin jo silloin ideaan. Olen monta kertaa meinannut tehdä samanlaisia ohjatessani lapsiryhmille askartelua, mutta aina se on jäänyt. Lapsena kerhossa tekemäni koira oli vähän tylsän näköinen. Tämä melkein samalla idealla tehty koira sensijaan oli oikein hurmaava ja tarpeeksi hassu.

Törmäsin ohjeeseen joskus Kiertoidea-blogissa. Alkuperäinen ohje on Red Ted Art's-blogissa. Meidänkin koirat eroavat näistä ohjeista vähän. Teimme koiran jalat vanhan pyyhkeen suikaleista ja korvat sekä hännän pitkäkarvaisesta turkiksesta(nämä liehuvat ihanasti ilmavirran mukana kun koira liikkuu!). Jos käyttää turkista, kannattaa olla tarkkana että leikkaa paloiksi vain pohjanahkaa, eikä samalla vahingossa myös siitä lähteviä karvoja. Olin leikannut turkiksien valmiiksi paloiksi lasten puolesta. Koira valmistui wc-rullista. Maalasimme rullat, kätevintä ja nopeinta se oli ilman sivellintä, maalia vain suoraan käsiin ja sitten levittämään. Koira kannattaa koota ensin, maalata sitten ja lopuksi liimata erikeeperillä tai vastaavalla raajat, silmät ja korvat. Me käytimme narun yläpäässä ulkoa etsittyä keppiä, se teki koiran helpommin liikuteltavaksi lapsen kädessä.

torstai 13. syyskuuta 2012

30 aurinkoista vuotta

 
Minulla on syytä juhlaan. Tässä kuussa täyteen tulee 30 vuotta. Juhlimme jo pienesti, yhden ystäväperheen ja siskojeni kanssa. Ystäväni totesi, että nykyään halutaan hidastaa vanhenemista mutta minäpä päätin juhlia jo vähän etukäteen :D
 

 
 
30 aurinkoista vuotta. Se on totta. Vaikka tokikaan aurinko ei ole aina minulle asti näkynyt. Ei todellakaan. Siellä se on silti. Olen saanut paljon hyvyyttä elämääni. En minusta johtuen vaan minusta huolimatta. Eikö juuri se olekin armoa?
 

 
Alakuvan kukkamaljakko sopi hyvin minun juhliini. Mieheni tuoma auringonkukkakimppu oli niin raskas että maljakonkin piti olla tukeva. Ja mielellään kierrätetty, jos minulta kysytään. Tämä on aiemmin muussa käytössä palvellut lasipurkki jonka ympärille kiedoin luonnonnarua. Yksinkertaista, nopeaa ja kaunista.

perjantai 7. syyskuuta 2012

Onnea ON

 
Loppukesän perheleirillä syksy jo kertoili itsestään. Varpaita kirpaisi jos jätti ruokalarakennukseen juostessaan kengät majoitusrakennuksen eteiseen, tottumuksesta tai itsepäisyyttään. Minä kuuluin jälkimmäisiin. Eihän kesä vielä voi olla ohi kun ei se kunnolla alkanutkaan! Mutta onnea on se että vuodenajat ovat ja muistuttavat ajasta. Muuten unohtaisin itseni paikalleen ja huomaisin vanhana unohtaneeni elää. Onnea on. Silloinkin kun en sitä millään viitsisi huomata.
 
Olin haalinut leirille mukaan kierrätyskeskuksesta laatikollisen monenmoisia kuppeja ja purnukoita. Niistä sai valita mieleisensä ja istuttaa siihen ihan oikean kasvin. Kasvit olivat mehitähtien "poikasia" ja rahapuun lehtiä, jotka lukemani mukaan juurtuvat kun vain tökkää multaan.

 
 
Itse olin istutellut kasveja jo kotona ja tehnyt kaikista askarteluista yhdenlaiset malliversiot. Niinpä olin leirillä enemmän innoissani muiden askartelusta. Mutta enhän minä kokonaan malttanut antaa käsieni vain olla, kokonaista viikonloppua! Alkuyön hämyisinä tunteina, kun istuimme luokkahuoneessa muutaman muun yökukkujan kanssa ja pidimme omaa yökerhoamme :D  aloin vääntää rautalangasta. Lasten nimiä ja tärkeitä sanoja. Leirin johtajalla oli mukanaan ihanan kapeakärkiset pihdit ja askartelutarvikkeiden mukaan otettua rautalankaa. Mukavaa puuhaa. Niin mukavaa että tilasin jo omatkin kapeakärkiset pihdit. Katsotaan mitä niillä vielä syntyy.  


sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Pienille kalamiehille

Meidän pikkumies on jo jonkin aikaa toivonut pääsevänsä kalaan. Viimein sitten tajusin että leikistikin kalastaminen olisi kivaa kunhan onki on vain "oikea". Niinpä sellainen piti tehdä.




Ongenvapa oli helppo löytää pihalta mutta hetken aikaa mietin mistä saadaan koho. Sitte keksin pääsiäismunien muoviset sisukset. Meinasin että maalaan ylemmän osan punaiseksi ja alemman valkoiseksi mutta koska onki oli saatava heti, muistin onneksi että olin haalinut pussillisen näitä muovimunia myös tuttavaperheiltä, ja joukossa oli valmiiksi oranssi ja valkoinen kuori joten niistä sitten yhdistin. Ylemmän osan läpi kulkee siima=naru jonka päässä oleva solmu piiloutuu kohon sisään. Kohon sisään piiloutuu myös vahva magneettinappi. Näin onki myös toimii "oikeasti" ja sillä voi kalastaa kaloja joiden suuosassa on metallia. Myös pullonkorkit tarttuvat tähän onkeen. Niistä voisikin askarrella hauskoja kaloja lasten kanssa!