Tänä keväänä olen monesti miettinyt kuinka erikoinen aika tämä onkaan. Tavallisesti minä tähän aikaan vuodesta pysyn visusti kotimökin sisäpuolella, ja poistun vain kun on pakko. En ole talvi-ihminen lainkaan, vaikka onhan talvi kaunis. Ja luntakin odotan, lasten vuoksi. Ja siksi ettei olisi niin pimeää.
Tänä vuonna olen saanut iloita kevään merkeistä paljon aiemmin kuin ennen. Toissapäivänä löysin kevään riemukkaimman merkin, joka palautti mieleen tutun tunteen jo vuosien takaa.
Ja eilen. Eilen tein ihanan retken kevättä katsomaan.
Menin lasten kanssa metsään ja nautin niin.