Mummonmökin ikkunalla

Olen usein ihaillen katsellut vanhojen talojen ikkunoilla olevia pelargoneja, ja nyt viimein ostin sellaisen myös kotimökkimme ikkunalle. Se jotenkin kuuluu vanhaan taloon, varsinkin pieneen punaiseen mökkiin. Aloitin yhdellä, ja jos saan sen pysymään hengissä, niin sitten ensi keväänä ehkä kaksi. Tai kolme... Olin toivonut tällaista mieheltäni, äitienpäiväksi. Mutta kun äitienpäivän alla huomasin että näitä myydään lähellä olevassa kaupassa ja punaisia(halusin ehdottomasti punaisen!) oli jäljellä enää yksi, en malttanut olla ostamatta sitä ihan itse :)

Muistikirjamaaliskuu 6: Jos raha ja tilat...

Muistikirjamaaliskuussa tänään:

Jos raha ja tilat eivät olisi este, haalisin ja hamstraisin...

Tilojen pienuudesta ja kaikesta sekasorrosta johtuen minun olisi ensimmäisenä haalittava järkevää järjestystä. Sitä ennen on turha haaveilla haalivansa paljon muuta. Koska en ole toiminut tässä asiassa kovin fiksusti, olen tosellisuudessa hoitanut tavaroiden haalimisen jo ennen järjestystä ja siitäkös se soppa syntyikin... Jos rahaa olisi käytössä, maksaisin jollekin joka tulisi ja tekisi kotiimme pintaremonttia toiveeni mukaan. Yksinkertaista mutta kaunista, paljon värejä. Sellaista ihanaa mummonmökkityyliä, ei liian nykyaikaista. Mieluiten kaikki kalusteet kierrätettyinä ja kunnostettuina. Pellavaa ja muita luonnonmateriaaleja tekstiileihin. Paljon viherkasveja(ja huomaamaton kotitonttu niitää hoitamaan, koska muutenhan ne kuolisivat). Ja sitten vielä suomalaisten käsityöläisten laadukkaita ja värikkäitä tuotteita sisustukseen ja käyttötavaroiksi. Ja vanhoja ihania esineitä koristeeksi.

Sain vuosi sitten yhden kerran kokemuksen siitä, miten valtava hyöty on ammattijärjestäjän avusta, jos kaaoksen kuriin saaminen on muuten haasteellista. Jos raha ei olisi este, palkkaisin hänet heti paikalla. Pelkän yhden kerran avulla sain järjestettyä tyttärelle oman ja pojille (vielä hieman keskeneräisen)yhteisen huoneen vaikka olin ajatellut ettei se näillä neliöillä ole edes mahdollista. Samat opit mielessä pitäen toivon että puhtia riittäisi tänä vuonna viihtyisän makuuhuoneen syntymiseen. Tai no joo, toivon tietysti viihtyisäksi koko kotia mutta realistista olisi että edes yksi huone tänä vuonna.

Mummokaktus ja muita ihania

 

Piikkisiä möllöttäjiä ja oih, minusta niin hurmaavia :) Jos minä saisin päättää, millaisia kukkia saan joskus juhlapäivinä, valitsisin kaktuksen. Mutta ei, yksikään ihminen ei ole sellaista minulle uskaltanut tuoda. Mieheni mielestä se on kummallinen ajatus, tuoda nyt kaktus vaimolle. Mutta minusta ei yhtään. Sehän voisi kuvastaa vaikka pitkäikäistä liittoa joka ei kuole vaikka vähän kuivahtaisikin. No, toki ymmärrän ja arvostan muitakin kukkatuomisia, eivät kaikki niitä saa. Mutta minä saan, ja olen siitä otettu. Arvostus siis siitä sinulle kultsini jos eksyt tänne lukemaan. Yläkuvassa oleva kaktus ensimmäisenä kiinnitti huomioni kaupassa. Sehän on kuin meidän perhe, meitä on viisi.

Joskus esittelin täällä blogissani leikkimökin hyllyn ja kerroin tehneeni taimia varten sisälle taloom samanlaisen. Se on tämä joka nyt kannattelee kaktuskokoelmaani. Kokoelma on vielä pieni mutta sen on tarkoitus kasvaa vähitellen. Sitä en tosin ole muistanut mainita tuolle armaalle puoliskolleni joka ei ehkä ymmärtäisi kaktus-rakkauttani. Mutta taas tällä viikolla hän huomasi että lisää oli ilmestynyt.

 

Katsokaa, mummokaktuksia! Hassuja harmaapäitä.

Ja tämä jaksaa ihastuttaa, kun piikkien seasta puhkeaa kukkia. Kaunis kuin elämä.

Ja pientä vihreää.

 

 Kokoelmani ensimmäiset kaktukset kasvoivat pikkuruisista möllyköistä joita joku oli tuonut Tammisaaren kirppikselle. Siitä sai ottaa kuka halusi. Ja minä halusin. Ruukku on kierrätyspaperia. Sisäruukku on viilipurkki. Seuraavassa kuvassa vielä lisäkuva ruukusta.

Ja kun muistakin on kuva niin laitetaan tästäkin. Hieman vinoon kasvanut, ja lapsi vierellään. Mutta mitäs? Ihan kuin tässäkin olisi jotakin tuttua :)

Mummon pitsilakanasta verhoksi

Otsikko jo kertookin kaiken oleellisen. Mummon ihanat pitsilakanat ovat meillä kovassa käytössä, mutta joka kerta niitä sänkyyn laittaessani harmittelen kun ihanat käsintehdyt pitsit jäävät piiloon patjan reunan alle. Halusin että ne näkyvät ja päätin toteuttaa vihdoinkin verhosuunnitelmani. Ja tämä oli taas niitä suunnitelmia joita olen suunnitellut kauan, jopa vuosia, ja jonka toteuttamiseen meni loppujenlopuksi vain puoli tuntia. Tuliskohan keittiön verho vähän nopeammin toteutukseen? Tämä on nyt eteisessä.