perjantai 4. syyskuuta 2015

Takaisin koulun penkille (siis minä!?!)

 
Noin vuosi sitten minusta alkoi tuntua siltä, että jokin uusi ovi on aukeamassa minulle. En osaa selittää miltä se tuntui, tiesin vain. Mutta sitä en tiennyt, mitä oven takana on. Loppukeväästä se sitten selvisi. Eräänä aamuna avasin netin ja löysin sattumalta ilmoituksen kirjoittamisopintojen hakuajan alkamisesta. Tai no, ei se tietenkään ollut oikeasti sattumaa, en ollenkaan usko sellaiseen. Yllätys se kuitenkin minulle oli. Mutta tiesin heti, että olin löytänyt sen uuden oven. 




Miksi sitten yllätyin? En ole koskaan elämässäni opiskellut oikein tosissani. Tarkoitan sellaista opiskelua, jossa pitää lukea paljon ja omaksua hirveät määrät tietoa. En ole oikein osannut. Enkä ole löytänyt motivaatiota. Opiskelin ammattiinkin oppisopimuksella, koska se on minulle luontevin tapa oppia. Minä opin tekemällä. Siksi minulle ei ollut koskaan tullut edes mieleen, että minä voisin joskus opiskella yliopisto-opintoja. Ei todellakaan. Ja juuri siksi, että yllätys oli itsellenikin suuri, minä tiesin, että tämä se juttu nyt on, joka oli minulle tarkoitettu. 

Olin lukenut, että Jyväskylän avoimen yliopiston kirjoittamisen opinnot ovat todella hyvät. Siksikin olen kiitollinen, että saan nyt olla yksi tänä syksynä aloittaneista opiskelijoista. Hakijoita oli paljon, ja vain noin puolet heistä mahtui mukaan. Opiskelu alkoi kunnolla elokuun lopulla. Itse opiskelen kokonaan etänä, kotoa käsin siis. Muuten olisikin vähän turhan pitkä koulumatka.

Kirjoittaminen on minulle keino tehdä näkymätöntä näkyväksi, avata ovia uusiin tapoihin katsella maailmaa, ja sanoittaa luettavaksi sitä mitä on joskus vaikea sanoa ääneen. Kaikkein eniten olen viimeaikoina kirjoittanut runoja. Siihen on myös käytännön syy. Runoja käytän yritykseni tuotteissa. Ja koska arkeni olisi kiireistä jo pelkästä äidin työstä, mutta sen lisäksi siihen kuuluu paljon muutakin, kuten kaksi työpäivää viikossa lasten ja perheiden parissa, oma yritys ja noin tsiljoona keskeneräistä projektia, ei aikaa pidemmin tekstien kirjoittamiselle ole juurikaan löytynyt. Toivon että tämän opiskelun avulla kirjoittamisesta voisi tulla minulle säännöllisempää ja voisin kehittyä siinä niin, että voisin entistä enmmän hyödyntää sitä työssäni. 

Julkaisen ehkä osan opiskeluihini liittyvistä teksteistäni täällä - jos uskallan. Katsotaan kuinka käy. 

 

8 kommenttia:

  1. Tosi kiva lukea tunnelmistasi opiskelujen alettua! Mullakin on vahva tunne, että olen oikeassa paikassa jotenkin oikeaan aikaan. Miten hienoa, että on olemassa Avoin, nämä opinnot ja vielä etämahdollisuus!
    Terluin Genevestä,
    Yks Aino
    Eikaitaas.WordPress.Com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kävit kurkkaamassa :) Tämä opiskelu on kyllä mahtatava mahdollisuus !

      Poista
  2. Onnea opiskemupaikasta, antoisaa koulutusta ja voimaa arjen pyörittämiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marianne :) Uskon opiskelun olevan antoisaa, sillä vihdoinkin olen innoissani opiskelusta. Ja voimia tarvitaan, mutta varmasti selvitään.

      Poista
  3. Mukava on tosiaan lukea muidenkin tunnelmia kirjoittamisen opintojen parissa ja toki myös kirjallisia tuotoksia. Vaikka ei fyysisesti nähdä, niin ollaan edes blogien välityksellä yhteydessä toisiimme. :)
    Amelie
    tottajotanaan.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amelie, kiva kun kävit blogissani! On nämä nykyiset opiskelumahdollisuudet vaan huippuhyviä, kun voi ihan omasta kodistaan käsin olla kuitenkin osa opiskelijayhteisöä :)

      Poista
  4. Tervehdys sullekin (tähänkin blogiin)!

    Minun blogini löytyy täältä: http://tonisuonsivu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/

    Toni

    VastaaPoista
  5. Kiva kun kävit blogissani, Toni. Kiitos blogivinkistä, täytyypä käydä sinnekin kurkkaamassa :)

    VastaaPoista

Kiitos sanoistasi <3