Mummokaktus ja muita ihania

 

Piikkisiä möllöttäjiä ja oih, minusta niin hurmaavia :) Jos minä saisin päättää, millaisia kukkia saan joskus juhlapäivinä, valitsisin kaktuksen. Mutta ei, yksikään ihminen ei ole sellaista minulle uskaltanut tuoda. Mieheni mielestä se on kummallinen ajatus, tuoda nyt kaktus vaimolle. Mutta minusta ei yhtään. Sehän voisi kuvastaa vaikka pitkäikäistä liittoa joka ei kuole vaikka vähän kuivahtaisikin. No, toki ymmärrän ja arvostan muitakin kukkatuomisia, eivät kaikki niitä saa. Mutta minä saan, ja olen siitä otettu. Arvostus siis siitä sinulle kultsini jos eksyt tänne lukemaan. Yläkuvassa oleva kaktus ensimmäisenä kiinnitti huomioni kaupassa. Sehän on kuin meidän perhe, meitä on viisi.

Joskus esittelin täällä blogissani leikkimökin hyllyn ja kerroin tehneeni taimia varten sisälle taloom samanlaisen. Se on tämä joka nyt kannattelee kaktuskokoelmaani. Kokoelma on vielä pieni mutta sen on tarkoitus kasvaa vähitellen. Sitä en tosin ole muistanut mainita tuolle armaalle puoliskolleni joka ei ehkä ymmärtäisi kaktus-rakkauttani. Mutta taas tällä viikolla hän huomasi että lisää oli ilmestynyt.

 

Katsokaa, mummokaktuksia! Hassuja harmaapäitä.

Ja tämä jaksaa ihastuttaa, kun piikkien seasta puhkeaa kukkia. Kaunis kuin elämä.

Ja pientä vihreää.

 

 Kokoelmani ensimmäiset kaktukset kasvoivat pikkuruisista möllyköistä joita joku oli tuonut Tammisaaren kirppikselle. Siitä sai ottaa kuka halusi. Ja minä halusin. Ruukku on kierrätyspaperia. Sisäruukku on viilipurkki. Seuraavassa kuvassa vielä lisäkuva ruukusta.

Ja kun muistakin on kuva niin laitetaan tästäkin. Hieman vinoon kasvanut, ja lapsi vierellään. Mutta mitäs? Ihan kuin tässäkin olisi jotakin tuttua :)