Mummokaktus ja muita ihania

 

Piikkisiä möllöttäjiä ja oih, minusta niin hurmaavia :) Jos minä saisin päättää, millaisia kukkia saan joskus juhlapäivinä, valitsisin kaktuksen. Mutta ei, yksikään ihminen ei ole sellaista minulle uskaltanut tuoda. Mieheni mielestä se on kummallinen ajatus, tuoda nyt kaktus vaimolle. Mutta minusta ei yhtään. Sehän voisi kuvastaa vaikka pitkäikäistä liittoa joka ei kuole vaikka vähän kuivahtaisikin. No, toki ymmärrän ja arvostan muitakin kukkatuomisia, eivät kaikki niitä saa. Mutta minä saan, ja olen siitä otettu. Arvostus siis siitä sinulle kultsini jos eksyt tänne lukemaan. Yläkuvassa oleva kaktus ensimmäisenä kiinnitti huomioni kaupassa. Sehän on kuin meidän perhe, meitä on viisi.

Joskus esittelin täällä blogissani leikkimökin hyllyn ja kerroin tehneeni taimia varten sisälle taloom samanlaisen. Se on tämä joka nyt kannattelee kaktuskokoelmaani. Kokoelma on vielä pieni mutta sen on tarkoitus kasvaa vähitellen. Sitä en tosin ole muistanut mainita tuolle armaalle puoliskolleni joka ei ehkä ymmärtäisi kaktus-rakkauttani. Mutta taas tällä viikolla hän huomasi että lisää oli ilmestynyt.

 

Katsokaa, mummokaktuksia! Hassuja harmaapäitä.

Ja tämä jaksaa ihastuttaa, kun piikkien seasta puhkeaa kukkia. Kaunis kuin elämä.

Ja pientä vihreää.

 

 Kokoelmani ensimmäiset kaktukset kasvoivat pikkuruisista möllyköistä joita joku oli tuonut Tammisaaren kirppikselle. Siitä sai ottaa kuka halusi. Ja minä halusin. Ruukku on kierrätyspaperia. Sisäruukku on viilipurkki. Seuraavassa kuvassa vielä lisäkuva ruukusta.

Ja kun muistakin on kuva niin laitetaan tästäkin. Hieman vinoon kasvanut, ja lapsi vierellään. Mutta mitäs? Ihan kuin tässäkin olisi jotakin tuttua :)

Vaahtiksia

Nyt vähän makeaa :) Eikä ehkä niin vähänkään. Olin ilahtunut kun joskus luin että vaahtokarkkeja voi tehdä itse. Ja ihan hyvin onnistuu. Tässä ohje muillekin. Suosittelen!

VAAHTOKARKIT

200g sokeria

40 g glukoosia/hunajaa

1/2 dl vettä

7 liivatetta

100g munanvalkuaista

1 rkl vaniljasokeria

tomusokeria

maissitärkkelystä
 

Mittaa sokeri, glukoosi ja vesi kattilaan. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Kuumenna sokeriliemi kiehuvaksi keskilämmöllä. Kun liemi on kuumentunut sataa asteeseen, vatkaa kulhossa valkuaisia ja vaniljasokeria kiinteäksi vaahdoksi. Jatka vatkaamista vielä senkin jälkeen kun vaahto on kiinteää.

Puserra vesi tarkasti pois liivatteista ja sulata ne varovasti mikrossa välillä sekoittaen. Lisää halutessasi elintarvikeväriä liivatteiden sekaan.Kun sokeriliemi on 127 asteista, kaada liemi ohuena nauhana valkuaisvaahdon sekaan samalla sekoittaen. Vatkaa edelleen voimakkaasti muutama minuutti ja kaada sitten sekaan hieman jäähtynyt liivateliemi. Jatka vatkaamista, kunnes seos sakenee, muuttuu kiiltäväksi ja jäähtyy hieman.

Sekoita 1 osa tomusokeria ja 1 osa maissitärkkelystä ja levitä seos tasaiseksi kerrokseksi vuokaan(itse käytin noin puolikkaan uunipellin kokoista vuokaa). Kaada vaahtokarkkiseos jauhoseoksen päälle. Jäähdytä massaa muutamia tunteja huoneenlämmössä ja paloittele sen jälkeen vaatokarkeiksi. Kieritä karkit jauhoseoksessa ja säilytä suljetussa tölkissä huoneen lämmössä.

Itse sain etsiä kauan ennen kuin löysin glukoosia. Sitten minulle selvisi että se on sama asia kuin panimosokeri, jota olen sittemmin nähnyt esimerkiksi citymarketissa.Tämä ohje ei ole itse keksimäni, mutta en muista mistä se on löytynyt tai olenko muuttanut sitä. Jos tämän joku tunnistaa omakseen, kerro toki :)

 

Arvontavinkki :)

Aivan ihana arvonta SydänMaamilla, käykää osallistumassa!

Joulu on

Väärään aikaan ja ihan väärässä paikassa

Itsekin hyvin tiedän tuon tunteen. Tällä kertaa niin oli perhonen. Tiskipöydälläni. Keskellä talvea.

Jouluvalmisteluja pienten kanssa

Joulupostimerkein varustetut joulukortit on tässä vaiheessa joulukuuta pitänyt jo lähettää, mutta ehkä on muitakin myöhäisiä kuin minä ja niitä jotka vievät kortit perille ihan omakätisesti. Tässä helppo joulukorttivinkki toteutettavaksi ihan pientenkin kanssa.

 

 

 

Leikkaa maitölkki levyksi asti auki ja sen keskelle kolmion(kuusen) muotoinen reikä. Laita tämä sabluuna paperin päälle, kiinnitä se siihen sinitarralla ja anna pienen taiteilijan käteen vihreä tussi. Sitten vain taiteillaan. Rungon voi halutessaan piirtää ruskealla. Lopuksi kulta- tai hopeatussilla vedellään vaakasuoraan(tai vähän vinosti) pitkiä viivoja kolmion yli. Näistä tulee kuuseen koristeköynnöksiä. Kun väriä on tarpeeksi(valkoista saa jäädä näkyviin), sabluuna nostetaan pois ja piirretää/liimataan kuusen latvaan vielä tähti. Jos innostusta yhä riittää, voi kuuseen liimata koristeita, vaikka paljetteja.

 

 

 

 

Meillä kuusikortteja taiteilivat yhtä innoissaan 2-, 4-, ja 7-vuotiaat. Kiva askartelu myös lapsiryhmille. Lopuksi liimasimme valkoiset paperit värilliselle, hieman isommalle kartongille, niin että valkopohjainen kuva sai kehykset.

Pikkulammas

Ei ole aina niin helppoa

olla pieni lammas

kun maailman teillä 

on kovin monta mutkaa.

Onpahan työtä enkeleillä

kun usein en onnistunutkaan.

Palasin syliin paimenen.

Hän katsoi hellästi, vaieten.

Saat siinä olla, hiljaa levätä,

ja kerätä voimaa uutta.

Ja minä pieni lammas

sain aavistaa silloin

pienen palasen salaisuutta.

Pikkulammas on muovattu punasavesta, värjätty enkoopilla ja lasitettu kirkaalla lasitteella.