Ihana maa

Lähde kanssani luontoretkelle kuvien kautta. 

Klikkaa tästä!

Kuvaprojekti 365 KIITOS tästä päivästä *84-93

Valokuvaprojekti 365 KIITOS tästä päivästä 

Kuvat 84-93

Tänään kiitän siitä, että oppiakseen paljon, 
ei tarvitse istua koulun penkkiin. 
Riittää kun vetää kumpparit jalkaan ja menee ulos.

Kiitän siitä, että maa kasvaa monenlaista hyvää. 
 


Kiitän siitä, että sekin jonka voimien loppuessa hylkäsin, 
voi yllättää kasvullaan, kun on sen aika.
 

Kiitän siitä, että
se joka uskollisesti vuodesta toiseen 
palvelee omalla paikallaan, 
tuo ympärilleen iloa, jota tuttuus ei vähennä.

 
 Kiitän siitä, etteivät ulkoiset puitteet 
määritä elämän laatua.
Koti voi olla vinossa ja vaatimaton, ja silti koti.

Kiitän siitä, että on ovia 
jotka pysyvät suljettuina.

Kiitän siitä, että se 
joka meidän silmissämme näyttää kuolleelta, 
saattaakin kantaa sisällään elämää.

Kiitän siitä, että vanha ja väsynytkin 
on useimmiten todella kaunis.

Kiitän siitä, että on olemassa sellaisiakin tehtäviä, 
joiden tekijä ei voi kuin olla paikallaan. 
Ja sellaiset tehtävät ovat ihan hyviä.

Kiitän siitä, että kovankin taivuttelun 
ja toisenlaiseksi muuttumisen voi kestää. 
Ilman sitä ei ehkä voisi toimia juuri sillä paikalla, johon on tarkoitettu.
 

 

Valokuvaprojekti 365 on projekti ilon tuojaksi ja muistutukseksi siitä kuinka paljon on aihetta kiitokseen. Tavoitteeni on lisätä joka päivä 1 kuva kertomaan asiasta josta voin kiittää.

Kuvaprojekti 365 KIITOS tästä päivästä *75-78

Valokuvaprojekti 365 KIITOS tästä päivästä 

Kuvat 75-78

Tänään kiitän oikeudesta olla omanlainen.

Kiitän siitä, että omalle paikalleen kukin on sopiva.

Kiitän siitä, että saan kulkea jalat maassa...

 ...ja sydän taivaassa.

Valokuvaprojekti 365 on projekti ilon tuojaksi ja muistutukseksi siitä kuinka paljon on aihetta kiitokseen. Tavoitteeni on lisätä joka päivä 1 kuva kertomaan asiasta josta voin kiittää.

Erikoista aikaa

Tänä keväänä olen monesti miettinyt kuinka erikoinen aika tämä onkaan. Tavallisesti minä tähän aikaan vuodesta pysyn visusti kotimökin sisäpuolella, ja poistun vain kun on pakko. En ole talvi-ihminen lainkaan, vaikka onhan talvi kaunis. Ja luntakin odotan, lasten vuoksi. Ja siksi ettei olisi niin pimeää. 

Tänä vuonna olen saanut iloita kevään merkeistä paljon aiemmin kuin ennen. Toissapäivänä löysin kevään riemukkaimman merkin, joka palautti mieleen tutun tunteen jo vuosien takaa.

Ja eilen. Eilen tein ihanan retken kevättä katsomaan. 

Menin lasten kanssa metsään ja nautin niin.

 

Kuvaprojekti 365 KIITOS tästä päivästä *59

Valokuvaprojekti 365 KIITOS tästä päivästä 

kuva59

Tänään kiitän 
metsästä.
(Lisää kuvia täällä *Klik*)

Valokuvaprojekti 365 on projekti ilon tuojaksi ja muistutukseksi siitä kuinka paljon on aihetta kiitokseen. Tavoitteeni on lisätä joka päivä 1 kuva kertomaan asiasta josta voin kiittää.

Kuvaprojekti 365 KIITOS tästä päivästä *57-58

Valokuvaprojekti 365 KIITOS tästä päivästä 

kuva57

Tänään kiitän kevään merkistä, joka on tuntunut joka vuosi yhtä riemastuttavalta, niin kauan kuin muistan(ja muistan saman tunteen jo ainakin 25 vuoden takaa).
Kuivaa asfalttia!

kuva58

Tänään kiitän
kolmesta pienestä kääpiöstä 
keväisessä metsässä <3

Valokuvaprojekti 365 on projekti ilon tuojaksi ja muistutukseksi siitä kuinka paljon on aihetta kiitokseen. Tavoitteeni on lisätä joka päivä 1 kuva kertomaan asiasta josta voin kiittää.

Kuvaprojekti 365 KIITOS tästä päivästä *52-54

Valokuvaprojekti 365 KIITOS tästä päivästä 

kuva52

Tänään kiitän  ihmisistä jotka
ovat jättäneet elämääni hyviä jälkiä

kuva53

Tänään kiitän siitä,
ettei kovuus ole yhäkään tässä maailmassa se asia,
joka herättää iloa ja ihastusta









kuva54

Tänään kiitän siitä,
että yhden oven sulkeutuessa 
jossakin avautuu toinen.

Valokuvaprojekti 365 on projekti ilon tuojaksi ja muistutukseksi siitä kuinka paljon on aihetta kiitokseen. Tavoitteeni on lisätä joka päivä 1 kuva kertomaan asiasta josta voin kiittää.

Ihana kesä!!!

Kokeileva puutarha osa1 INKIVÄÄRI

Kun olin itse pieni eskarilainen, istutimme pikku purkkeihin appelsiinin siemeniä. En enää muista kuinka kauan kasvi pysyi hengissä mutta se todella alkoi kasvaa ja se oli valtavan kiva juttu. Innostus jäi, vaikka tuosta onkin jo yli 2 vuosikymmentä. Kun innostus syntyy lapsena, se voi kantaa koko elämän. Edelleen haluan kasvattaa osan omasta ruuastani, toivottavasti joskus niin ison osan että sillä on merkitystä jo terveyteen ja talouteenkin. Vielä niin ei ole, mutta jatkan, koska haluan näyttää lapsilleni mistä ruoka tulee. Ettei se tule vain itsestään tehtaan koneesta, vaan ehkä kovallakin vaivalla, ja esimerkiksi kasvimaalta tai kanalasta(omat maatiaiskanat ovatkin yksi vielä toteutumattomista haaveistani).

Puutarhajutut innostavat minua usein keväisin, vaikka sadonkorjuuaikaan asti innostus ei meinaakaan kestää. Kaikenlaiset erikoiset kokeilut ovat myös hauskoja, erityisesti jos ne on helppo toteuttaa. Lasten kanssa on jännä seurata, kasvaako mullasta mitään, ja jos kasvaa niin minkä näköistä. Esittelen muitakin kokeilujamme täällä kunhan vain ehdin. Nyt on vuorossa inkivääri.

Ostin ruokakaupasta pienen inkiväärin palasen, hinta peräti 5 senttiä :) Ei siis iso sijoitus vaikka kokeilu ei olisikaan onnistunut. Istutin inkivääripalan multaan, noin 5 cm syvyyteen ja pidin mullan kosteana ja ruukun vessan pyykkikorissa :D Pyykkikori ei tietenkään ole inkiväärin kasvuedellytys, se vain sattui olemaan ainoa paikka joka kylmän kevään aikan oli talossamme tasaisen lämmin, sillä sen lähellä sijaitsee talon ainoa kylmään aikaan jatkuvassa käytössä oleva lämpöpatteri. Muu talo on kylmään vuodenaikaan liian kylmä inkiväärin itämislämpötilaksi, joka googlettamisen tuloksena oli muistaakseni yli 20 astetta.

Ruukku oli korissa niin monta viikkoa (enemmän kuin 5) että luovuin jo toivosta ja olin varma inkiväärin kuolemasta. Mutta onneksi en viskannut multaa kompostiin, sillä parin päivän jlkeen toivon hukkumisesta mullasta työntyi vihreä alku. Nyt jäämme jännittämään kasvua. En edes tiedä miltä näyttää inkivääri, mutta täytyy ottaa selvää miten sitä hoidetaan jos tuo pikkuinen alku jatkaa hyvinvointiaan.

Meidänkin pihaan!

Tällä viikolla kevät tuli vihdoin meidänkin pihaan. Jostain syystä meidän pihassamme on aina lunta paljon kauemmin kuin ympäristössä. Onkohan maa niin savinen ja kylmä, en tiedä? Tai tiedän että on kyllä savinen, mutta onko se syy, vai tykkääkö talvi vain meistä niin kovasti :) Keskiviikkona pihassa oli vielä niin paljon lunta ettei kuopus päässyt liikkumaan kuin niissä kohdissa joissa oli kolattu. Hiekkalaatikkokin oli hautautunut niin, ettemme edes yrittäneet kaivaa sitä esiin. Silti jo lauantaina  bongasin jo ensimmäiset kukat ja perhoset. Kuopus aloitti innosta kiljuen hiekkalaatikkokauden. Kolmessa päivässä hanki oli tiessään. Mikä vauhti!