Kauniston kesähuvilan kevyt pintaremontti :)

Aiemmin tännä vuonna luin Facebook-päivityksen joka sai minut lähes järkyttymään. Ja nyt voin omaksikin yllätyksekseni ja ilokseni kirjoittaa ihan samaan tapaan. 

Me nimittäin yhtenä päivänä lasten kanssa vähän ahkeroitiin. Istuimme juuri syömässä iltaruokaa kun saimme hauskan idean. Ruuan jälkeen kannoimme kaikki huonkalut ulos pesua varten. Sen jälkeen kuurasin kaikki lattia- ja seinäpinnat sekä sisäkaton. Yöllä, kun lapset olivat nukkumassa ja sain rauhassa puuhata, maalasin katon. Ja aamulla jatkoin tytön kanssa. Maalasimme kaikki seinät ja kiinteät kalusteet. Lattian sentään annoimme olla entisensä.

No älkää nyt järkyttykö. Tutut voivat tässä vaiheessa laittaa kännykän takaisin taskuunsa, ei tarvitse soittaa valkotakkisia hakemaan seonnutta perheenäitiä.

Kauniston kesähuvila sai nimensä oman tilamme nimen mukaan. Se on Kaunisto <3  Kesähuvila se on, koska talvella se ei ole järin viihtyisä, eikä varsinkaan lämmin. Pari vuotta sitten kerroin leikkimökistä jonka ostimme käytettynä. Haaveilin jo silloin maalaavani sen, mutta voimia moiseen oli vasta nyt. Eikä se niin haittaa että maalaus siirtyi. Silloin pari vuotta sitten lapset olivat pienempiä eikä niitä tosiaankaan haitannut se, etteivät seinät olleet valkoisia. Mökissä leikittiin sillon hiekkaleikkejä. Nyt siivouksen ja maalauksen jälkeen mökkiin voi hipsutella sukkasillaan ja siellä voi syödä ihan oikeita eväitä. Näillä hellesäillä olen myös tyytyväinen kun lapset innoissaan vievät mökkiin kanisterilla vettä ja juovat paljon "kahvia".  Ruusukupeista tietenkin.

Ennen näytti tältä:

Ja maalauksen jälkeen näytti tältä:

Tässä alla näkyy aikoinaan esittelemäni superhelppo hyllykkö joka myös on nyt paljon nätimpi. Sekin sai maalin pintaansa, jopa naruihinsa.

Ja nuo läiskät lattiassa? 

Ne ovat niitä "ei tätä lattiaa viitsi suojata maalauksen ajaksi kun ei siihen kuitenkaan mitään tipu"...

Me vietimme Kauniston kesähuvilassa tupaantuliaisia. Kutsuvieraita oli yksi, mutta sitäkin tärkeämpi. Lapset ojensivat isille kutsukortin kun haimme hänet kotiin viikon leiriltä. Eipä sinne useampia vieraita olisi mahtunutkaan.

Laitan vielä myöhemmin kuvia juhlista, ja sisustuksesta.

Ja ihan oikeita, vähän isompia puutaloja kävin kurkistelemassa tänä kesänä myös. Kurkkaappa Käsityökorttelin blogiin. Minäkin olen siellä yhtenä kirjoittajana.

Kuvaprojekti 365 KIITOS tästä päivästä *116-125

Valokuvaprojekti 365 KIITOS tästä päivästä 

Kuvat 116-125

Tänään kiitän...

...yllättäen tulleesta ilahduttavasta postista.

Kiitän siitä, että kolkuttavalle avataan.

Kiitän hyvästä maaperästä.

Kiitän taimien muistutuksesta; 
kurkota valoon niin jaksat kasvaa.

Kiitän siitä, että talvea seuraa kevät.

Kiitän oikeudesta olla palasina ja keskeneräinen. 
Olen valmis kun on sen aika.

Kiitän siitä, että ajan myötä terävät kulmat pehmenevät. 

Kiitän kohtuudesta.

Kiitän taivaan linnuista.

Kiitän huolettomuudesta.

(26.4.-5.5.2014)

Valokuvaprojekti 365 on projekti ilon tuojaksi ja muistutukseksi siitä kuinka paljon on aihetta kiitokseen. Tavoitteeni on lisätä joka päivä 1 kuva kertomaan asiasta josta voin kiittää.

Kuvaprojekti 365 KIITOS tästä päivästä *109-115

Valokuvaprojekti 365 KIITOS tästä päivästä 

Kuvat 109-115

Tänään kiitän...



...kesän ensimmäisistä.

...pääsiäisen kaiken ylittävästä ilosta

...siltojen rakentajista 





...sinisistä hetkistä

 

...ensimmäisistä lämpimistä päivistä

...samaan tahtiin kulkijoista

 

...kaiken kestävistä lupauksista

(19.-25.4.2014)

Valokuvaprojekti 365 on projekti ilon tuojaksi ja muistutukseksi siitä kuinka paljon on aihetta kiitokseen. Tavoitteeni on lisätä joka päivä 1 kuva kertomaan asiasta josta voin kiittää.

Kuvaprojekti KIITOS tästä päivästä *103-108

Valokuvaprojekti 365 KIITOS tästä päivästä 

Kuvat 103-108

Tänään kiitän 
ihmeen näkemisestä

Kiitän
 maasta jalkojeni alla

Kiitän
tosi taitavasta tytöstäni

Kiitän
 lähellä kasvatetusta ruuasta.

Kiitän
hassujen kanssa herkuttelusta

Kiitän
 pilviin piirtyneestä rististä.

Valokuvaprojekti 365 on projekti ilon tuojaksi ja muistutukseksi siitä kuinka paljon on aihetta kiitokseen. Tavoitteeni on lisätä joka päivä 1 kuva kertomaan asiasta josta voin kiittää.

söpönen koirapenaali :)

 Minulla oli lapsena pikkuinen ompelukone. Sellainen ihana sininen vanhanaikainen lastenkone, metallinen. Sillä pystyi ompelemaan vain suoraa ommelta, mutta voi miten nautin siitä että pystyin tekemään ihan itse! Minun ompelutyöni olivat hyvin yksinkertaisia, kuten kuminauhakujalla rypytetty barbin hame. Mutta kuitenkin ihan oikea esine, jota voi käyttää. Harmittaa ettei sitä konetta ole enää, nyt se olisi yhtä ihana aarre.

 

Tämä lapsena kokemani onnistumisen tunne mielessäni pyysimme tytölle toissa jouluna lasten pikkuista ompelukonetta lahjaksi, sillä tyttö oli nähnyt sellaisen jossakin lehdessä. Ja olihan kone söpö, ei siinä mitään, mutta eipä sillä kovin paljon voi ommella. Saumat purkaantuvat ja kunnollinen langan päättely ei onnistu. Muitakin harmillisia juttuja siinä ilmeni. Ja koneen käyttö onkin siksi jäänyt tosi vähälle.

Muutama päivä sitten tyttö oli menossa kaverinsa synttäreille ja kysyin, pitäisikö minun ommella lahjaan vielä lisäksi jotain pientä. Mutta tyttö sanoikin, että hän voisi ommella itse. Niin päätin, että nyt on oikea aika tutustua oikeaan ompelukoneeseen. Niin teimme ja katsokaa mitä ihanaa syntyi! 

 

Tyttö teki tuon lähes kokonaan itse. Ohjattuna toki, koska ompelukoneeseemme on tähän mennessä koskenut vain minä. Mutta silti. Ihana vuoritettu(!) koirapenaali. Minä ompelin vain ne kohdat joissa olin neuvonut väärin, ja sen vuoksi ompelu hiukan niissä kohdissa mutkistui. Ja nepparit puristin kiinni.

Kuvaprojekti 365 KIITOS tästä päivästä *94-102

Valokuvaprojekti 365 KIITOS tästä päivästä 

Kuvat 94-102

Tänään kiitän siitä, että
vapaampi on se, joka ei kerää
sulkia hattuunsa.

Kiitän siitä, että hyvät asiat 
kasvattavat ympärilleen lisää hyvää.
 

Kiitän siitä, että lehdetön aika 
ei tarkoita kasvun loppumista, 
vaan sitä, pian kasvaa taas uutta.

Kiitän siitä, että 
kasvunsa alussakin oleva
on jo lajinsa edustaja.
 

Kiitän siitä, että on 
paljon töitä, joiden kesken jääminen
ei ihan oikeasti haittaa yhtään ketään.

Kiitän siitä, että 
ruuhkan keskeltä löytyy
vielä polkuja sillekin 
joka kulkee hitaammin.
 

Kiitän siitä, että 
on lupa olla rosoinen.
 

Kiitän siitä, että se mikä näyttää vähäiseltä,
voi ollakin kasvussaan kaikkein sitkein.
 

Kiitän siitä, että on paljon 
lukitsemattomia ovia, jotka
vain odottavat avaamista.
 

Valokuvaprojekti 365 on projekti ilon tuojaksi ja muistutukseksi siitä kuinka paljon on aihetta kiitokseen. Tavoitteeni on lisätä joka päivä 1 kuva kertomaan asiasta josta voin kiittää.

Kuvaprojekti 365 KIITOS tästä päivästä *84-93

Valokuvaprojekti 365 KIITOS tästä päivästä 

Kuvat 84-93

Tänään kiitän siitä, että oppiakseen paljon, 
ei tarvitse istua koulun penkkiin. 
Riittää kun vetää kumpparit jalkaan ja menee ulos.

Kiitän siitä, että maa kasvaa monenlaista hyvää. 
 


Kiitän siitä, että sekin jonka voimien loppuessa hylkäsin, 
voi yllättää kasvullaan, kun on sen aika.
 

Kiitän siitä, että
se joka uskollisesti vuodesta toiseen 
palvelee omalla paikallaan, 
tuo ympärilleen iloa, jota tuttuus ei vähennä.

 
 Kiitän siitä, etteivät ulkoiset puitteet 
määritä elämän laatua.
Koti voi olla vinossa ja vaatimaton, ja silti koti.

Kiitän siitä, että on ovia 
jotka pysyvät suljettuina.

Kiitän siitä, että se 
joka meidän silmissämme näyttää kuolleelta, 
saattaakin kantaa sisällään elämää.

Kiitän siitä, että vanha ja väsynytkin 
on useimmiten todella kaunis.

Kiitän siitä, että on olemassa sellaisiakin tehtäviä, 
joiden tekijä ei voi kuin olla paikallaan. 
Ja sellaiset tehtävät ovat ihan hyviä.

Kiitän siitä, että kovankin taivuttelun 
ja toisenlaiseksi muuttumisen voi kestää. 
Ilman sitä ei ehkä voisi toimia juuri sillä paikalla, johon on tarkoitettu.
 

 

Valokuvaprojekti 365 on projekti ilon tuojaksi ja muistutukseksi siitä kuinka paljon on aihetta kiitokseen. Tavoitteeni on lisätä joka päivä 1 kuva kertomaan asiasta josta voin kiittää.