söpönen koirapenaali :)

 Minulla oli lapsena pikkuinen ompelukone. Sellainen ihana sininen vanhanaikainen lastenkone, metallinen. Sillä pystyi ompelemaan vain suoraa ommelta, mutta voi miten nautin siitä että pystyin tekemään ihan itse! Minun ompelutyöni olivat hyvin yksinkertaisia, kuten kuminauhakujalla rypytetty barbin hame. Mutta kuitenkin ihan oikea esine, jota voi käyttää. Harmittaa ettei sitä konetta ole enää, nyt se olisi yhtä ihana aarre.

 

Tämä lapsena kokemani onnistumisen tunne mielessäni pyysimme tytölle toissa jouluna lasten pikkuista ompelukonetta lahjaksi, sillä tyttö oli nähnyt sellaisen jossakin lehdessä. Ja olihan kone söpö, ei siinä mitään, mutta eipä sillä kovin paljon voi ommella. Saumat purkaantuvat ja kunnollinen langan päättely ei onnistu. Muitakin harmillisia juttuja siinä ilmeni. Ja koneen käyttö onkin siksi jäänyt tosi vähälle.

Muutama päivä sitten tyttö oli menossa kaverinsa synttäreille ja kysyin, pitäisikö minun ommella lahjaan vielä lisäksi jotain pientä. Mutta tyttö sanoikin, että hän voisi ommella itse. Niin päätin, että nyt on oikea aika tutustua oikeaan ompelukoneeseen. Niin teimme ja katsokaa mitä ihanaa syntyi! 

 

Tyttö teki tuon lähes kokonaan itse. Ohjattuna toki, koska ompelukoneeseemme on tähän mennessä koskenut vain minä. Mutta silti. Ihana vuoritettu(!) koirapenaali. Minä ompelin vain ne kohdat joissa olin neuvonut väärin, ja sen vuoksi ompelu hiukan niissä kohdissa mutkistui. Ja nepparit puristin kiinni.