Joulu on

Väärään aikaan ja ihan väärässä paikassa

Itsekin hyvin tiedän tuon tunteen. Tällä kertaa niin oli perhonen. Tiskipöydälläni. Keskellä talvea.

Jouluvalmisteluja pienten kanssa

Joulupostimerkein varustetut joulukortit on tässä vaiheessa joulukuuta pitänyt jo lähettää, mutta ehkä on muitakin myöhäisiä kuin minä ja niitä jotka vievät kortit perille ihan omakätisesti. Tässä helppo joulukorttivinkki toteutettavaksi ihan pientenkin kanssa.

 

 

 

Leikkaa maitölkki levyksi asti auki ja sen keskelle kolmion(kuusen) muotoinen reikä. Laita tämä sabluuna paperin päälle, kiinnitä se siihen sinitarralla ja anna pienen taiteilijan käteen vihreä tussi. Sitten vain taiteillaan. Rungon voi halutessaan piirtää ruskealla. Lopuksi kulta- tai hopeatussilla vedellään vaakasuoraan(tai vähän vinosti) pitkiä viivoja kolmion yli. Näistä tulee kuuseen koristeköynnöksiä. Kun väriä on tarpeeksi(valkoista saa jäädä näkyviin), sabluuna nostetaan pois ja piirretää/liimataan kuusen latvaan vielä tähti. Jos innostusta yhä riittää, voi kuuseen liimata koristeita, vaikka paljetteja.

 

 

 

 

Meillä kuusikortteja taiteilivat yhtä innoissaan 2-, 4-, ja 7-vuotiaat. Kiva askartelu myös lapsiryhmille. Lopuksi liimasimme valkoiset paperit värilliselle, hieman isommalle kartongille, niin että valkopohjainen kuva sai kehykset.

Pikkulammas

Ei ole aina niin helppoa

olla pieni lammas

kun maailman teillä 

on kovin monta mutkaa.

Onpahan työtä enkeleillä

kun usein en onnistunutkaan.

Palasin syliin paimenen.

Hän katsoi hellästi, vaieten.

Saat siinä olla, hiljaa levätä,

ja kerätä voimaa uutta.

Ja minä pieni lammas

sain aavistaa silloin

pienen palasen salaisuutta.

Pikkulammas on muovattu punasavesta, värjätty enkoopilla ja lasitettu kirkaalla lasitteella.

Mummon pitsilakanasta verhoksi

Otsikko jo kertookin kaiken oleellisen. Mummon ihanat pitsilakanat ovat meillä kovassa käytössä, mutta joka kerta niitä sänkyyn laittaessani harmittelen kun ihanat käsintehdyt pitsit jäävät piiloon patjan reunan alle. Halusin että ne näkyvät ja päätin toteuttaa vihdoinkin verhosuunnitelmani. Ja tämä oli taas niitä suunnitelmia joita olen suunnitellut kauan, jopa vuosia, ja jonka toteuttamiseen meni loppujenlopuksi vain puoli tuntia. Tuliskohan keittiön verho vähän nopeammin toteutukseen? Tämä on nyt eteisessä.

Sormet savessa (ihanaa!!)

 

 

 

 

 Minäpä sain upottaa sormeni saveen :) Muovaillut olen monenlaista ja monista erilaisista massoista, mutta nyt pääsin oppimaan ihan oikean, poltettavan keramiikan saloja. Miten joku materiaali voikin olla niin tuttu ja "oma", vaikka varsinaista kokemusta ei ole  vielä paljonkaan! Oikeastaan tiesin sen jo etukäteen. Olen monta vuotta odottanut että pääsisin tähän hommaan, ja se kyllä sopii minulle. Ei siis odottaminen, vaan ihana ihana savi.

 

Tässä vähän esimakua. Savesta on tähän mennessä syntynyt jo monenlaista. Ylhäällä oleva lammas päätyy ehkä rintakoruksi. Alhaalla jouluseimen hahmoja. Nämä ovat vasta muovattuja, kuivumista odottavia. Näihin on tulosa valkoinen lasite päälle, kunhan kerkeävät ensin kuivaksi ja raakapolttoon. Materiaalina näissä kaikissa on suomalainen punasavi.

 

Ja arvaahan sen, että täällä haaveillaan jo omasta pienestä savipajasta :D Minä hassu, nyt tarvittaisiin malttia hieman.

 

 

 

 

 

 

LUNTA!