Äkkiä aurinko leikkii maton hapsuissa

Vain hetkittäin ymmärrän 

saamani lahjan suuruuden,

mutta silloin se täyttää 

minut hellyydellä niin, 

että meinaan pakahtua.

Nuo pienet ihmiset,

joiden kanssa kuljen äärirajoillani,

joiden kanssa elämä yhä useammin tuntuu

muuttuneen vain selviämiseksi aamusta iltaan,

tuhisevat nyt vierekkäin siskonpedissä.

Ja unen seasta pääsee onnellinen hihitys - 

päivän leikit vielä unessakin mukana.

Kun lapsen herkkä mieli on myrskytuuli.

Kun vakavat silmät kysyvät elämästä

suurempia kuin mihin osaan vastata.

Kun lakaisen hiekkaa keittiön lattialta,

ripustan loputtomia pyykkijonoja.

Äkkiä aurinko leikkii maton hapsuissa,

ja minä pysähdyn katsomaan 

ihmettä taivaasta.

Sellaisina hetkinä olen valmis 

siirtämään kallioita, 

kauhomaan meriä tyhjäksi 

ja kulkemaan miljoonia teitä,

jos vain mitään voin 

näiden pienten hyväksi tehdä.

Kun vuodet vierivät 

niin kovaa että pyörryttää.

Kun lähetän nyt yksin matkaan sen 

joka kerran mullisti maailmani.

Kun on jo suljettu niitä ovia, 

joita yhä toivoisin avaavani.

Kun en voi pitää kiinni 

enkä haluaisi päästää irtikään.

Voi Elämä, varjele teitä joita

minä en voi enää turvata.

Minttumaria Ukkonen

Jos on rahassa rikas

Olen tänä syksynä miettinyt paljon sitä, kuka on rikas ja kuka köyhä. Se oli aiheeni tehdessäni kirjoittamis-opintojeni viimeisen jakson tällä erää, perusopintojen tekstikokoelman. Se on runokokoelma nimeltään "Minkä kesä kuivaa - runoja köyhyydestä ja köyhyydestä" Kuvassa oleva runokin kuuluu siihen.


Elämän valoisat ja nurjat puolet ovat olleet muutenkin mielessä, kun kirjoitin jutun Dressemberistä, voit lukea sen tästä linkistä:
Mikä on ihmisen hinta? - Mekoilla ihmiskauppaa vastaan

Tiesitkö, ettei Suomikaan ole vapaa ihmiskaupasta? Järkyttävää, eikö totta? Dressember kääntää katseet maailmassa yhä rehottavaan ihmiskauppaan ja nykypäivän orjuuteen, josta suuri osa on seksiperäistä ihmiskauppaa. Australialainen ihmisoikeusjärjestö Walk Free Foundation arvioi vuonna 2014 maailman ihmisistä lähes 36 miljoonan elävän orjuudessa. On laskettu, että joka 30. sekunti uusi ihminen joutuu ihmiskaupan uhriksi ja 99 % uhreista ei koskaan selviydy. Myöskään Suomi ei ole ongelmasta vapaa. Suomen ihmiskaupan vastaisessa toimintasuunnitelmassa on arvioitu, että Suomi on vuosittain satojen ihmiskaupan uhrien kauttakulku- tai kohdemaa.
Linkissä on myös lisätietoa siitä kuinka kuka tahansa meistä voi auttaa.

Pahoittelen, jos jätin sinulle tekstilläni synkän mielen. Niin minullakin on. Siksi en voi olla kirjoittamatta tästä aiheesta tätäkin kautta. Ensi joulukuussa toivon voivani osallistua Dressemberiin samoin kuin tuon linkin ihanat naiset. Tänä vuona tajusin asian liian myöhään, enkä ehtinyt mekkoilemaan. Mutta onneksi osallistua voi myös tekemällä lahjoituksen. 

Mutta ensi joulukuussa sitten #dressember - haastan mukaan sinutkin. Tehdäänkö tiimi?

Jos nyt - Runoja viikon varrelta osa 3

Ajatella, että minun kirjoittamisen perusopintoni ovat ohi jo kahden kuukauden päästä. Tuleekohan loppuhoppu? Ja mitä sen jälkeen?

Tämä on aiemmin kertomani runoustehtävän viimeinen runo.

 

 

Jos nyt

Jos nyt saisin ylimääräisen tunnin,

virkkaisin patalappuja.

Lähtisin merenrantaan.

Katsoisin pitkästä aikaa peiliin ja sanoisin:

sinä riität noin. 

Jos saisin kokonaisen illan,

tulisitko yökylään?

Laitettaisiin lattialle siskonpeti,

juotaisiin viiniä pahvimukeista ja

juteltaisiin peiton alla aamuun.

Minä katsoisin sinua ja sanoisin:

on ollut niin valtava ikävä. 

Jos saisin kokonaisen elämän.

Niin, kokonaisen elämän.

Mikä minua estää elämästä?

-------

Runoja viikon varrelta osa 2

Mitä jos tapaisimmekin tänään - Runoja viikon varrelta osa 2

Viimeksi kerroin mielenkiintoisesta runous-kurssin tehtävästä. 

Tämä on keräämästäni materiaalista syntynyt toinen runo.

 

Mitä jos tapaisimmekin tänään?

 

Se tapahtui silloin, kun meidän arkemme kipu

pukeutui kattilan pohjaan tarrautuvaksi ruuaksi

ja rikkauden kutomo salakavalasti vaihtui häpeän leipomoon.

Kun meidän kotimme lämpö kuoli eteisen nukkaiseen mattoon,

siihen samaan, jonka yli eilen kulkivat vieraat askeleet. 

Kun olin liian valveilla ja silti umpiväsynyt,

kun sinä sanoit, että elämä on vähän epävarmaa.

Ai vähänkö epävarmaa!

Enkä minä silti osannut odottaa mitään niin syvälle sattuvaa. 

Mitä puhuimme toisistamme toisaalla?

Rakensimmeko vai rikoimmeko?

Mitä näimme kun kohtasimme?

Löysimmekö uutta, katsoimmeko kauneutta vai kylmää?

Toinen kaipasi kaukaisuuteen, toinen erehtyi eiliseen.

Mitä jos tapaisimmekin tänään?

Tänne tullessamme jakaisimme eväämme:

kerro sinä mitä eilisestä opit, minä kerron mistä haaveilen. 

Katsoisit minua, katsoisit ja näkisit.

Olisimme kuin kerran, ennen kuin

sinä lähdit tarkoituksettomuuden jatkoille

ja minä aloin näytellä täydellistä elämää.

-----



Runoja viikon varrelta osa 1

Kasva aikuiseksi - Runoja viikon varrelta osa 1

 

Runoja viikon varrelta osa 1

Kirjoittamisen perusopinnoissa opiskelen parhaillaan runoutta. Ensimmäinen tehtävä oli mielenkiintoinen. Materiaaliksi kerättiin viikon ajan katkelmia keskusteluista, uutisista, luetuista lehdistä jne. Sen jälkeen materiaalista koostettiin runoja itse haluamallaan tavalla. Minä käytin osan katkelmista sellaisinaan, osaa muokkasin, ja osa toimi idean antajana. Tämä on ensimmäinen kolmesta runostani.

 

 

KASVA AIKUISEKSI

Lapsena:

Minä kuulen, minä elän, minä tunnen.

Mieli kysymyksiä täynnä.

Mistä perhoset on siivet saaneet?

Miksi madot asuvat maan alla?

Tuuli suhisee, metsä laulaa.



Aikuisena:

Henkilökohtainen menestyminen,

suuremmat kokonaisedut.

Laitetaanko pieneen pussiin?

Kiitos ja hei!