Loppukesän perheleirillä syksy jo kertoili itsestään. Varpaita kirpaisi jos jätti ruokalarakennukseen juostessaan kengät majoitusrakennuksen eteiseen, tottumuksesta tai itsepäisyyttään. Minä kuuluin jälkimmäisiin. Eihän kesä vielä voi olla ohi kun ei se kunnolla alkanutkaan! Mutta onnea on se että vuodenajat ovat ja muistuttavat ajasta. Muuten unohtaisin itseni paikalleen ja huomaisin vanhana unohtaneeni elää. Onnea on. Silloinkin kun en sitä millään viitsisi huomata.
Olin haalinut leirille mukaan kierrätyskeskuksesta laatikollisen monenmoisia kuppeja ja purnukoita. Niistä sai valita mieleisensä ja istuttaa siihen ihan oikean kasvin. Kasvit olivat mehitähtien "poikasia" ja rahapuun lehtiä, jotka lukemani mukaan juurtuvat kun vain tökkää multaan.
Itse olin istutellut kasveja jo kotona ja tehnyt kaikista askarteluista yhdenlaiset malliversiot. Niinpä olin leirillä enemmän innoissani muiden askartelusta. Mutta enhän minä kokonaan malttanut antaa käsieni vain olla, kokonaista viikonloppua! Alkuyön hämyisinä tunteina, kun istuimme luokkahuoneessa muutaman muun yökukkujan kanssa ja pidimme omaa yökerhoamme :D aloin vääntää rautalangasta. Lasten nimiä ja tärkeitä sanoja. Leirin johtajalla oli mukanaan ihanan kapeakärkiset pihdit ja askartelutarvikkeiden mukaan otettua rautalankaa. Mukavaa puuhaa. Niin mukavaa että tilasin jo omatkin kapeakärkiset pihdit. Katsotaan mitä niillä vielä syntyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos sanoistasi <3