keskiviikko 20. elokuuta 2014

Tupaantuliaiset Kauniston kesähuvilassa


Kauniston kesähuvilan kevyt pintaremontti teki sisätilasta kertaheitolla valoisamman. Sinne olikin sitten pienen emännän mukava järjestellä tavarat uudelleen. Huonekaluissa ei juuri ollut järjestelemistä sillä sekä pöytä että sohva ovat kiinni seinässä. 

Minusta on mukavaa että sisään mahtui pari omaakin aarrettani. Pikkuinen puinen tuoli, jonka sain joululahjaksi aika kauan sitten. Pohjassa lukee Enni-mummon kirjoittamin kaunokirjaimin: "Mintulle Hauskaa joulua 1984"



Toinen aarteeni on Tauno-paapan tekemä puinen liesi. Lieden pelastin talteen kun se leikkimökki, jossa minä lapsena leikin, jouduttiin muutama vuosi sitten lopulta purkamaan.


Sohvalla on vaahtomuovipatja ja sen päällä räsymatto.


Kun tupaantuliaisia vietettiin, piti talonväen tietysti saada ihan oikeita kukkia. Ne kasvavat nyt ruukussa jonka keskimmäinen lapsemme minulle pari vuotta sitten koristeli äitienpäiväksi. Kukan onnistuin silloin saamaan valitettavasti hengiltä, mutta eihän tuollaisia lahjoja poiskaan voi laittaa, ja on kiva että se on nyt tässä. Oikealla puolella näkyvät harjaneilikat on kerätty omasta puutarhasta.




Tuliaisiksi talonväki sai myös muumikeksejä juhlavuoden purkissa ja toiveen mukaisesti suolakaloja. Nämä piti nostaa ylähyllylle, ettei talon pienempi isäntä(joka muutti nimensä tupaantuliaisten aikaan ja on nykyään Koululainen) sattuisi vahingossa syömään kaikkia yksin.


Tupaantuliaisissa söimme myös uunituoreita rieskoja, vihanneksia ja talkkunamuroja. Tavallisesti talonväki joutuu tyytymään sellaiseen ruokaan jota ei kannata syödä ihan oikeasti.


Kauniston kesähuvilan ikkunasta näkyy pieni puutarha, marjapensas ja kaksi kirsikkapuuta. Kirsikkapuut eivät kylläkään tee koskaan hedelmää. En tiedä mistä moinen johtuu. JOs joku tietää kuinka kirsikkapuusta saa satoa, olisin kiitollinen vinkeistä!


lauantai 26. heinäkuuta 2014

Kauniston kesähuvilan kevyt pintaremontti :)

Aiemmin tännä vuonna luin Facebook-päivityksen joka sai minut lähes järkyttymään. Ja nyt voin omaksikin yllätyksekseni ja ilokseni kirjoittaa ihan samaan tapaan. 

Me nimittäin yhtenä päivänä lasten kanssa vähän ahkeroitiin. Istuimme juuri syömässä iltaruokaa kun saimme hauskan idean. Ruuan jälkeen kannoimme kaikki huonkalut ulos pesua varten. Sen jälkeen kuurasin kaikki lattia- ja seinäpinnat sekä sisäkaton. Yöllä, kun lapset olivat nukkumassa ja sain rauhassa puuhata, maalasin katon. Ja aamulla jatkoin tytön kanssa. Maalasimme kaikki seinät ja kiinteät kalusteet. Lattian sentään annoimme olla entisensä.

No älkää nyt järkyttykö. Tutut voivat tässä vaiheessa laittaa kännykän takaisin taskuunsa, ei tarvitse soittaa valkotakkisia hakemaan seonnutta perheenäitiä.



Kauniston kesähuvila sai nimensä oman tilamme nimen mukaan. Se on Kaunisto <3  Kesähuvila se on, koska talvella se ei ole järin viihtyisä, eikä varsinkaan lämmin. Pari vuotta sitten kerroin leikkimökistä jonka ostimme käytettynä. Haaveilin jo silloin maalaavani sen, mutta voimia moiseen oli vasta nyt. Eikä se niin haittaa että maalaus siirtyi. Silloin pari vuotta sitten lapset olivat pienempiä eikä niitä tosiaankaan haitannut se, etteivät seinät olleet valkoisia. Mökissä leikittiin sillon hiekkaleikkejä. Nyt siivouksen ja maalauksen jälkeen mökkiin voi hipsutella sukkasillaan ja siellä voi syödä ihan oikeita eväitä. Näillä hellesäillä olen myös tyytyväinen kun lapset innoissaan vievät mökkiin kanisterilla vettä ja juovat paljon "kahvia".  Ruusukupeista tietenkin.

Ennen näytti tältä:




Ja maalauksen jälkeen näytti tältä:



Tässä alla näkyy aikoinaan esittelemäni superhelppo hyllykkö joka myös on nyt paljon nätimpi. Sekin sai maalin pintaansa, jopa naruihinsa.


Ja nuo läiskät lattiassa? 
Ne ovat niitä "ei tätä lattiaa viitsi suojata maalauksen ajaksi kun ei siihen kuitenkaan mitään tipu"...


Me vietimme Kauniston kesähuvilassa tupaantuliaisia. Kutsuvieraita oli yksi, mutta sitäkin tärkeämpi. Lapset ojensivat isille kutsukortin kun haimme hänet kotiin viikon leiriltä. Eipä sinne useampia vieraita olisi mahtunutkaan.

Laitan vielä myöhemmin kuvia juhlista, ja sisustuksesta.

Ja ihan oikeita, vähän isompia puutaloja kävin kurkistelemassa tänä kesänä myös. Kurkkaappa Käsityökorttelin blogiin. Minäkin olen siellä yhtenä kirjoittajana.

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Kuvaprojekti 365 KIITOS tästä päivästä *116-125


Valokuvaprojekti 365 KIITOS tästä päivästä 

Kuvat 116-125


Tänään kiitän...







...yllättäen tulleesta ilahduttavasta postista.






Kiitän siitä, että kolkuttavalle avataan.






Kiitän hyvästä maaperästä.




Kiitän taimien muistutuksesta; 
kurkota valoon niin jaksat kasvaa.




Kiitän siitä, että talvea seuraa kevät.




Kiitän oikeudesta olla palasina ja keskeneräinen. 
Olen valmis kun on sen aika.





Kiitän siitä, että ajan myötä terävät kulmat pehmenevät. 




Kiitän kohtuudesta.



Kiitän taivaan linnuista.



Kiitän huolettomuudesta.






(26.4.-5.5.2014)


Valokuvaprojekti 365 on projekti ilon tuojaksi ja muistutukseksi siitä kuinka paljon on aihetta kiitokseen. Tavoitteeni on lisätä joka päivä 1 kuva kertomaan asiasta josta voin kiittää.

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Kuvaprojekti 365 KIITOS tästä päivästä *109-115




Valokuvaprojekti 365 KIITOS tästä päivästä 

Kuvat 109-115



Tänään kiitän...



...kesän ensimmäisistä.




...pääsiäisen kaiken ylittävästä ilosta




...siltojen rakentajista 





...sinisistä hetkistä

 




...ensimmäisistä lämpimistä päivistä




...samaan tahtiin kulkijoista

 



...kaiken kestävistä lupauksista






(19.-25.4.2014)


Valokuvaprojekti 365 on projekti ilon tuojaksi ja muistutukseksi siitä kuinka paljon on aihetta kiitokseen. Tavoitteeni on lisätä joka päivä 1 kuva kertomaan asiasta josta voin kiittää.

torstai 17. huhtikuuta 2014

Kuvaprojekti KIITOS tästä päivästä *103-108




Valokuvaprojekti 365 KIITOS tästä päivästä 

Kuvat 103-108




Tänään kiitän 
ihmeen näkemisestä






Kiitän
 maasta jalkojeni alla






Kiitän
tosi taitavasta tytöstäni






Kiitän
 lähellä kasvatetusta ruuasta.






Kiitän
hassujen kanssa herkuttelusta





Kiitän
 pilviin piirtyneestä rististä.








Valokuvaprojekti 365 on projekti ilon tuojaksi ja muistutukseksi siitä kuinka paljon on aihetta kiitokseen. Tavoitteeni on lisätä joka päivä 1 kuva kertomaan asiasta josta voin kiittää.

maanantai 14. huhtikuuta 2014

söpönen koirapenaali :)


 Minulla oli lapsena pikkuinen ompelukone. Sellainen ihana sininen vanhanaikainen lastenkone, metallinen. Sillä pystyi ompelemaan vain suoraa ommelta, mutta voi miten nautin siitä että pystyin tekemään ihan itse! Minun ompelutyöni olivat hyvin yksinkertaisia, kuten kuminauhakujalla rypytetty barbin hame. Mutta kuitenkin ihan oikea esine, jota voi käyttää. Harmittaa ettei sitä konetta ole enää, nyt se olisi yhtä ihana aarre.

 




Tämä lapsena kokemani onnistumisen tunne mielessäni pyysimme tytölle toissa jouluna lasten pikkuista ompelukonetta lahjaksi, sillä tyttö oli nähnyt sellaisen jossakin lehdessä. Ja olihan kone söpö, ei siinä mitään, mutta eipä sillä kovin paljon voi ommella. Saumat purkaantuvat ja kunnollinen langan päättely ei onnistu. Muitakin harmillisia juttuja siinä ilmeni. Ja koneen käyttö onkin siksi jäänyt tosi vähälle.

Muutama päivä sitten tyttö oli menossa kaverinsa synttäreille ja kysyin, pitäisikö minun ommella lahjaan vielä lisäksi jotain pientä. Mutta tyttö sanoikin, että hän voisi ommella itse. Niin päätin, että nyt on oikea aika tutustua oikeaan ompelukoneeseen. Niin teimme ja katsokaa mitä ihanaa syntyi! 



 


Tyttö teki tuon lähes kokonaan itse. Ohjattuna toki, koska ompelukoneeseemme on tähän mennessä koskenut vain minä. Mutta silti. Ihana vuoritettu(!) koirapenaali. Minä ompelin vain ne kohdat joissa olin neuvonut väärin, ja sen vuoksi ompelu hiukan niissä kohdissa mutkistui. Ja nepparit puristin kiinni.







lauantai 12. huhtikuuta 2014

Kuvaprojekti 365 KIITOS tästä päivästä *94-102



Valokuvaprojekti 365 KIITOS tästä päivästä 



Kuvat 94-102



Tänään kiitän siitä, että
vapaampi on se, joka ei kerää
sulkia hattuunsa.




Kiitän siitä, että hyvät asiat 
kasvattavat ympärilleen lisää hyvää.
 



Kiitän siitä, että lehdetön aika 
ei tarkoita kasvun loppumista, 
vaan sitä, pian kasvaa taas uutta.




Kiitän siitä, että 
kasvunsa alussakin oleva
on jo lajinsa edustaja.
 



Kiitän siitä, että on 
paljon töitä, joiden kesken jääminen
ei ihan oikeasti haittaa yhtään ketään.




Kiitän siitä, että 
ruuhkan keskeltä löytyy
vielä polkuja sillekin 
joka kulkee hitaammin.
 



Kiitän siitä, että 
on lupa olla rosoinen.
 




Kiitän siitä, että se mikä näyttää vähäiseltä,
voi ollakin kasvussaan kaikkein sitkein.
 



Kiitän siitä, että on paljon 
lukitsemattomia ovia, jotka
vain odottavat avaamista.
 





Valokuvaprojekti 365 on projekti ilon tuojaksi ja muistutukseksi siitä kuinka paljon on aihetta kiitokseen. Tavoitteeni on lisätä joka päivä 1 kuva kertomaan asiasta josta voin kiittää.