Muistikirjamaaliskuun viimeisenä päivänä kysyttiin: Mitä opit maaliskuussa? No tämä minun ei varsinaisesti ole vain maaliskuun asia, mutta ehkäpä nyt olen oppinut siitä taas palasen lisää. Jotkut asiat tietää vuosikausia kyllä ajatusten tasolla mutta sieltä on vielä pitkä matka sydämeen asti.
Mitä järkeä on elää hakien kunnioitusta muilta? Minä voin olla minä ja elää niinkuin sydämessäni oikeaksi tiedän. Nauttia elämästä vaikka toinen katsoisi vähän kieroon ja haluaisi tuhlata oman päivänsä olemalla yltiövakava.
Eilisen jätin suosiolla väliin. En oikein ehtinyt enkä vielä tänäänkään innostunut. Sen sijaan tein kaksi sivua toissapäivän aiheesta. Ja muutenkin taas vähän sovelsin. Siihen annoin ihan itse itselleni luvan. Silloin piti tallettaa kiva ja ärsyttävä sananlasku. Minä talletin ihanan vertauksen ja ja ärsyttävän sanonnan, tai oikeastaan se on vain sana. Niiin ärsyttävä, älä sano sitä enää!
Eihän ihanaa ja ärsyttävää voi mitenkään mahduttaa samalle sivulle :)
Tässä ärsyttävä:
Ja tässä ihana:
Se onkin oikein hyvä asia saada jakoon, ihan kaikille. Omaa elämäänsähän sitä elää. JOs sopii sulle, niin sitten se on just niinkuin pitääkin!
VastaaPoistaHienot sivut taas! Ja tuo opetus on tosiaan hyvä. Minäkin välillä olen miettinyt, että mitäs, jos tekis jotain ihan muuta, kun annetun aiheen kanssa on jumittanut. Lopulta olen kuitenkin tehnyt aiheesta, mutta tulin silti siihen tulokseen, että jos en ois tehnytkään, niin mitä siitä sitten... Ei varmaan ois kukaan tullu sanomaan, et hei, sut on hylätty... Ja tulihan noita vähän sovellettua :)
VastaaPoistaMutta olipas mukava "tavata" tämän haasteen merkeissä!
Mukavaa kevättä!